tag:blogger.com,1999:blog-51721469790771563422024-03-13T21:02:11.597-07:00Sweet DreamAnonymoushttp://www.blogger.com/profile/05200790691906810234noreply@blogger.comBlogger19125tag:blogger.com,1999:blog-5172146979077156342.post-89071348682800777002017-12-11T09:57:00.001-08:002017-12-11T22:24:49.684-08:00<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhT2zTrR6mSCZ5xZgJi3SnBH2dPLPvDJhJ5Ha9oUKbYvx-HgzfEhZbqtKO-bpDCcU4so6NjCDn8FctqpzrcxSZAFe_e0hWeouY5jSWWFRLIfsSzB3tWYunuosa8Vf9eDF7fNwA5vdaZhvw/s1600/jokainen+p%25C3%25A4iv%25C3%25A4+on+lahja.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="325" data-original-width="500" height="208" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhT2zTrR6mSCZ5xZgJi3SnBH2dPLPvDJhJ5Ha9oUKbYvx-HgzfEhZbqtKO-bpDCcU4so6NjCDn8FctqpzrcxSZAFe_e0hWeouY5jSWWFRLIfsSzB3tWYunuosa8Vf9eDF7fNwA5vdaZhvw/s320/jokainen+p%25C3%25A4iv%25C3%25A4+on+lahja.jpg" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<span style="font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Mitä sitten jos ja kun</span><br />
<span style="font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Viime viikolla sain taas suruviestin, jossa kuulin ystäväni ja työkaverini lähteneen tästä elämästä pois.</span><br />
<span style="font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Olen viimeisen kahden vuoden aikana joutunut kirjoittamaan viimeisiä tekstejä liian monelle ystävälleni.</span><br />
<span style="font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Niinpä viime aikoina olen pohtinut paljon sitä, miksi joku lähtee täältä liian varhain ja juuri väärään aikaan. Vielä kun elämällä olisi paljon annettavaa ja itse olisi valmis antamaan sille paljon.</span><br />
<span style="font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Itse fatalistina uskon, että olemme sitten missä tahansa, niin kaikella kuitenkin on tarkoituksensa.</span><br />
<span style="font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Kaikki tulee ajallaan ja kaikki lähtee ajallaan. Sen suuren voiman edessä olemme voimattomia jokainen.</span><br />
<span style="font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Olen lukenut paljon sitku-mutku-eiku-kirjoituksia. Myönnän, että olen itsekin syyllistynyt niihin.</span><br />
<span style="font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Me ajattelemme itse liikaa elämäämme eteenpäin. Sitten kun jään eläkkeelle, sitten kun tämä tehtävä on suoritettu, mutta kun en juuri nyt voi soittaa sinulle...</span><br />
<br />
<span style="font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Itse pääsen työeläkkeelle ensi vuoden kesäkuun alussa. Osatyökyvyttömyyseläkkellä olen ollut jo neljä vuotta. Kuitenkin viime viikolla tein uuden työsopimuksen, joka sitoo minut osapäiväiseen työhön heinäkuun loppuun. Mitä sen jälkeen? Sitä en itse tiedä, enkä haluakaan tietää. Elän elämääni päivä kerrallaan ja olen illalla kiitollinen jokaisesta päivästä.</span><br />
<span style="font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Olen kuullut ikäisiltäni paljon juttuja, kuinka ihanaa on herätä aamulla kun ei tarvitse lähteä minnekään ja toiset tuntuvat olevat paljon kiireisempiä kuin työaikana.</span><br />
<span style="font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Toiset ottavat uusia harrastuksia, toisevat antavat tilaa vapaudelle elämässä olemalla tekemättä juurikaan mitään. Oma valinta.</span><br />
<span style="font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Itse pidin tänä vuonna vain viikon lomaa. Ihan oma valinta sekin, mutta enpä ole siitä kenellekään valittanutkaan. Mieheni on luvannut ainakin 25 vuotta minulle, että hän pitää lomaa kuukauden kesällä minun kanssani, mutta tänäkään vuonna sitä viikkoa ei tullut. Se, tuleeko sitä kenties ensi kesänäkään, ei täysin ole omassa hallinnassamme. Ensin pitää elää siihen asti, että voi pitää sen loman.</span><br />
<span style="font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Hullun hommaa, moni sanoo, mutta meille se on elämäntapa ja emme koskaan valita siitä kenellekään muulle.</span><br />
<span style="font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Itse olen liiankin sosiaalinen ja tiedän, että täydellinen paikalleen jääminen olisi meille molemmille henkistä tukehtumista. Minun ainakin pitää olla osana jotakin suurempaa ja tehdä oma osuuteni työssä, on se sitten palkallista tai palkatonta ja tuo palkaton työ on tullut minulle viime aikoina ihan sydämen asiaksi. Pienikin teko voi tehdä toiselle ihmeitä.</span><br />
<br />
<span style="font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Myönnän, että tänä vuonna olen laiminlyönyt ystäviäni todella paljon kun aina puhutaan, että koskas mentäis kahville ja siihen se sitten on jäänyt. Aika, mitä meillä on molemmilla työstä vapaata, on koetettu antaa lapsenlapsille. He ovat vain hetken pieniä ja aika menee joskus omaa ajatustakin nopeammin. Omat isovanhempani ovat asuneet niin kaukana, että silloisilla kulkuneuvoilla 1400 km edestakainen matka mummolaan ei ollut mikään helppo juttu, mutta olo siellä sitäkin ihanampaa. Mummo ja pappa pitivät kauppaa vielä 80-vuotiaina, mutta meille lapsenlapsille heille riitti silti aikaa. </span><br />
<span style="font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Meillä on lastenlasten vanhempien kanssa sopimus, että aina voi apua pyytää, mutta vastaus ei aina välttämättä ole kyllä. Mutta onneksi paljon noita kyllä-vastauksiakin on löytynyt.</span><br />
<br />
<span style="font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Elämää ei kannata suunnitella eteenpäin, koska aina voi tulla jotain, joka muuttaa oman elämämme käsikirjoituksen täysin. Haaveet ovat ihan eri asia. Olen aina sanonut, että meillä saa ja pitääkin olla haaveita huolimatta siitä, toteutuvatko ne koskaan. Haaveet kantavat ja siivet antavat, näinhän sanotaan ja kun oikein uskoo, niin itsellekin yllätyksenä ne voivat toteutua, mutta niihin tarvitaan uskoa.</span><br />
<span style="font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Koetetaan muistaa myös ystäviämme ja läheisiämme. Sosiaalinen media ottaa suuren osan elämäämme, mutta siinä olemme kuitenkin jonkinlaisessa elämän keinussa mukana. Jopa onnittelut merkkipäivänä tai jossakin elämäntapahtumassa tuovat ainakin minulle suurta iloa.</span><br />
<span style="font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Ilman ystäviä elämä on aika tyhjää. Käydään moikkaamassa ystäviä enemmän kuin ennen, sillä jokaisena päivänä joku voi odottaa soittoamme tai itse voimme saada soiton, jolloin voimme olla juuri SE ystävä, joka jaksaa kuunnella. </span><br />
<span style="font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Meillä on vain tämä päivä, ei huomista ennenkuin se uusi aamu sarastaa. Mitään ei saa pitää itsestään selvyytenä, mutta usko siihen, että asiat kääntyvät kuitenkin juuri niinkuin on tarkoitettu, on suuri lahja ihmiselle.</span><br />
<span style="font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Toivon teille jokaiselle voimia päiviinne, myös niihin vaikeisiin, sillä ilman niitä elämäkään ei ole täydellistä. Itse olen täällä avautunut omista synkistä hetkistäni ja vakavasta masennuksestani ja nyt olen tässä-onnellisempana kuin koskaan.</span><br />
<span style="font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Rakkaudella teille jokaiselle Paula</span><br />
<span style="font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/AomgBKXXpaQ/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/AomgBKXXpaQ?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>
<br />
<br /><div class="blogger-post-footer">KOMMENTOI:</div>Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/05200790691906810234noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5172146979077156342.post-20302794302041554432016-09-03T10:04:00.001-07:002016-09-03T11:57:00.236-07:00Tunteet ja tulkinta<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhPivSEG-cQ1KxJajZKcXUmr9HopzvwHKFxlxxg3k34u1g0DOmZb1kFZ39oFy32r05TZZd_KpgwqckBNaIPXhQToC7VEa2jgatoJqF5DW2ICuQv5Pwqoxku6cYfdlb3DLq9vnN6Ezw-JXI/s1600/paras+kuva+ikin%25C3%25A4.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhPivSEG-cQ1KxJajZKcXUmr9HopzvwHKFxlxxg3k34u1g0DOmZb1kFZ39oFy32r05TZZd_KpgwqckBNaIPXhQToC7VEa2jgatoJqF5DW2ICuQv5Pwqoxku6cYfdlb3DLq9vnN6Ezw-JXI/s400/paras+kuva+ikin%25C3%25A4.jpg" width="397" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Mukavaa syksyn alkua kaikille!</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Eipä ole konekynäni tuottanut mitään tulosta kesän aikana. Kaikki on yhtä hyvin kuin ennenkin, mutta kirjoitusfiilistä ei vaan ole tullut. Liekö sitä paljonpuhuttua tunteiden burnoutia, tuskinpa.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Viimeaikoina olen kiinnittänyt paljon huomiota täällä facessa käyttäytymiseen. Eilen luin erään ystäväni jakaman huippuhyvän kirjoituksen äitiydestä. Kuinka monet äidit täällä kertovat valmistavansa perheelleen ja varsinkin lapsilleen gourmetruokia ja pelkkää superfoodia, kun totuus on se, että paljon syödään ruokaa purkista vauvana ja käytetään eineksiä. Mikäs siinä. Jokainen tavallaan. Mutta harva uskaltaa kirjoittaa tänne, että olipas makoisia Jalostajan kumilätkiä, vaan kerrotaan ihan muuta. Uskoakseni siinä pelossa, että he olisivat äiteinä huonompia kuin ne muut superfoodeja laittavat äidit.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Mutta asia, mitä tässäkin tarkoitan, on asian hyväksyminen.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Oli kyseessä sitten ihan mikä tahansa asia muiden elämässä, niin voit olla samaa mieltä, mutta saat toki olla eri mieltä, mutta tuomitseminen on julmaa.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Joku tykkää eläimistä yli kaiken, toinen haluaa moottoripyöräillä, yksi matkustaa ympäri maailmaa, toiset ovat vain tyytyväisiä kotonaan vaatimattomiinkin oloihin. Jokainen näistä on jokaisen oma asia, eikä minusta muiden pitäisi tuomita toisia heidän mieltymyksistään ja mielipiteistään.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Itse koen olevani erittäin suvaitsevainen kaikkien asioiden suhteen, vaikka en koskaan jaakaan omalla seinälläni hallituksen ja muiden instanssien päätöksiä.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Tämähän on mielestäni juuri suvaitsevaisuutta. Sitä tunnetta en ole aina tuntenut ja senkin olen opetellut kantapään kautta. Tässä on hyvä lainata Mustan Barbaarin sanoja: Mikä sä oot mulle sanomaan, mikä mä oon ja mistä mä tykkään. Tätä ei pidä ymmärtää niin, että kaikki pitäisi hyväksyä, ei todellakaan. Itse en hyväksy sitä, että joku tässä elämässä ja Suomessa on niin hyvä, että ansaitsee 80.000€ kuukausipalkan, mutta en silti ole se, joka tuomitsee nuo asiat. En jaa koskaan politiikkaa enkä uskontoa seinälläni, enkä enää ota osaa edes keskusteluihin.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Minulla on hyvinkin jyrkkä mielipide monista asioista, hyväksyn tai en, on-off-ihminen kun olen, mutta itse pidän facebookia lähinnä Ystäväkirjana, jossa kerron omista jutuistani ja luvalla julkaisen kuvia perheestäni.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Olen kuullut monta kertaa, kuinka positiivinen ihminen olen. No, ehkä olenkin. Sen taidon olen oppinut mieheltäni, joka varmasti on lähitienoiden positiivisin mies. Edes minä en ole todellakaan riidellyt hänen kanssaan, saati sitten hän jonkun muun. Tottakai olemme useastikin tämän 43 yhdessäolovuoden aikana olleet eri mieltä asioista, mutta koskaan en ole nähnyt hänen suuttuvan. No, aikaa vielä on :)</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Myönnän, että olen ollut kateellinen ja katkerakin joskus elämässäni ja samalla huomasin, että menetin osan ystävistäni kun he vain eivät jaksaneet kuunnella syitäni tietynlaiseen käyttäytymiseen. Kuka kärsi noista kahdesta asiasta, kateudesta ja katkeruudesta? Vain minä itse. Olen myös syyllistynyt tuomitsemiseen ja osannut pyytää anteeksi. En myöskään koskaan jaa näitä: Kun et ole kulkenut saappaissani niin et voi arvostella minua. Mutta kun tulin ulos kaapista masennukseni kanssa, niin silloin sain niin paljon positiivista palautetta ystäviltäni, että he tiesivät ainakin sen lukiessaan, missä saappaissa olen ainakin jonkin aikaa taivaltanut.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Yhä enemmän käytän sanaa kiitollisuus, mutta uskon, että sanan varsinaisen merkityksen tuntee vasta silloin kun osaa olla kiitollinen kaikesta siitä, mitä minulla on ja etten tarvitse elämääni materiaa yhtään enempää. Se on jokin niin vapauttava tunne. Olet sinut itsesi kanssa ja toivot vain toisille hyvää. En halua riidellä kenekään kanssa ja olen myös oppinut, ketkä ovat oikeita ystäviäni ja ketkä eivät. Se on yksi suurimmista saavutuksista elämässäni.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Masennuksesta vielä sen verran, että nyt kun olen oppinut tuntemaan itseni tämän 15 vuotta tapahtuneen jälkeen ja koen olevani paras oma terapeuttini, niin voin sanoa, että olkoot se sitten serotoniinin puutetta, vika geeneissä tai mitä muuta tahansa, niin kyllä se vieläkin nostaa minussa kerran vuodessa ja juuri tähän pimeän alkuun päätään ilmoittaakseen olemassaolostaan. Mutta nyt osaan suhtautua siihen oikein ja parhaan tuen saan perheeltäni ja tiedän, että ajallaan se menee taas ohi. </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Olen oppinut olemaan itselleni armollinen. En vaadi huippusuorituksia. Onhan minulla aika vakava sairaus, jonka vuoksi olen osatyökyvyttömyyseläkkeellä, mutta en pidä siitäkään suurta ääntä, koska sairaus seuraa minua elämäni loppuun asti.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Olkaamme kaikki kiitollisempia ja armollisempia itseämme kohtaan ja oikein ihanaa syksyä teille jokaiselle :)</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Paula</span><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhi08DVM4abUWVw5kJZy86XVM3tPPlnjM2ytoCjhuoby47AUM_2CKoX6YTvLLeyJnXEB089cY5CCMBQX0tQXHPtGyvgBx5712xVoq90M4jpAUg8HexVtLWdeX5MMPs8nzVtK7NM6VYxG88/s1600/kiiiiiiitollisuus.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhi08DVM4abUWVw5kJZy86XVM3tPPlnjM2ytoCjhuoby47AUM_2CKoX6YTvLLeyJnXEB089cY5CCMBQX0tQXHPtGyvgBx5712xVoq90M4jpAUg8HexVtLWdeX5MMPs8nzVtK7NM6VYxG88/s400/kiiiiiiitollisuus.jpg" width="400" /></a></div>
<br /><div class="blogger-post-footer">KOMMENTOI:</div>Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/05200790691906810234noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5172146979077156342.post-7446889771133690852016-05-29T02:07:00.001-07:002016-05-29T09:04:40.912-07:00Voihan paino ja sen voima!<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Heipsan </span><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjE4SrucveSi4h_3PRWDz_82mk_iWvJgNsIhA2j0KDtzS_K2qyIgyIZGHhFLY-onteRPJ0Ah-vS3-2kbvf1xD2Mdt9SJmVQxplrorkrNX805LeRyiicJTd1BQm78vpr83_LEnRoNFLAEJU/s1600/OMG.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="211" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjE4SrucveSi4h_3PRWDz_82mk_iWvJgNsIhA2j0KDtzS_K2qyIgyIZGHhFLY-onteRPJ0Ah-vS3-2kbvf1xD2Mdt9SJmVQxplrorkrNX805LeRyiicJTd1BQm78vpr83_LEnRoNFLAEJU/s320/OMG.jpg" width="320" /></a></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></div>
<br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Taas on se aika vuodesta kun lehdessä on kutsuja jos jonkinlaisten herkkujen maisteluun eli on ylioppilaita ja valmistujaisia ja kaikissahan pitää jotain maistaa. Ei mikään ole epäkohteliaampaa kuin ilmoittaa kylässä, että en voi ottaa tuota ja tuota, sillä olen laihdutuskuurilla.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Kotonahan ne kilot kertyvät ja minulla ainakin vielä itseltäni salaa. Jos lusikoi makeaa jugurttia keskellä yötä vain jääkaapin valo seuranaan, niin eihän se lihota. Vain se, jonka syö toisten nähden.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Taitaa olla juomisen kanssa samoin. Se, mitä juodaan toisten nähden, on alkoholin käyttöä. Muu ei.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Minä olen elämässäni laihduttanut useampia kertoja parikymmentäkin kiloa kerralla ja täytyy sanoa, että kertaakaan se pudottaminen ei ole ollut vaikeaa. Vaikein kohta tulee siinä kun pitäisi omasta mielestään pysyä siinä painossa, johon on päässyt. Siinä sitä on tehtävää kerrakseen. </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Et voi syödä sitä, etkä tätä, mikä tarkoittaa palaamistasi entisiin ruokailutottumuksiin. Minulla se tarkoittaa välipaloilla elämistä. Siihen en halua enää koskaan palata.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Kuten kirjoitin laihduttamisestani tässä lähempänä kaksi vuotta sitten, aloin vain syödä ruokaa ja jätin välipalat pois. Se tarkoitti, etten enää ostanut jokaisena päivänä ärrältä sitä isoa, valkoista Magnumpuikkoa. Enkä ottanut jokaiselle kahville pullaa. Ne hetket jäivät niin minimiin ja nälkää ei tarvinnut kärsiä koskaan. </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">En ole koskaan ollut salaatti-ihminen ja sellaista minusta ei saa millään eikä koskaan. Syön vain ns tavallista ruokaa, lisukkeena ehkä salaattia. Jälkkäreitä ruokavaliooni kuului vähän, liikuntaa aivan liian vähän, mutta hyvää oloa senkin edestä. </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Nyt ollaan tilanteessa, että painoa on tullut takaisin joku 4-5 kg, mutta itse koen sen takapakkina, johon on tartuttava kiinni tosissaan. Pian ollaan muuten lähtölukemissa.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Mitäkö se tarkoittaa ?</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Sitä, että herkkuja syön edelleen, mutta paljon vähemmän kuin tässä välillä söin. On kyllä ihmeellinen asia, että kun tekee itselleen tavoitteen painon pudottamiseksi johonkin lukemaan ja kun siihen pääsee, niin vuoden verran voi syödä niitä herkkuja enemmänkin ja kappas vaan- sitten ollaan taas kamppailemassa kilojen kanssa!</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Eli on palattu samoihin tapoihin ja tottumuksiin.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Onhan toden totta, että me kaikki olemme rakenteiltamme erilaisia. Toiset saavat syödä mitä vaan lihomatta ollenkaan, mutta minä valitettavasti kuulun siihen ryhmään, joiden paino lähtee helposti nousuun ja VAIN siksi, että syön enemmän kuin kulutan. Niin yksinkertaista se on.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Onhan paljon suurempia asioita elämässä kuin painonhallinta. Ei edes voi puhua elämän ikävistä asioista ja vastoinkäymisistä yhdessä painonhallinnan kanssa, tiedän sen, mutta sekin vain on ihmeellistä, että kun pystyt hallitsemaan painoasi, hallitset myös muita elämäntilanteita paremmin. Niin sekin vain menee.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Mutta, nautitaan elämästä täysillä ja juhlitaan kun siihen kerran on aihetta.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Tärkeintä on kuitenkin hallita niitä elämän tärkeimpiä asioita ja iloita niistä.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Kilojen kanssa kamppailu on kovaa, mutta tosi elämä se vasta kovaa onkin. Mutta, päätetään tänään, että nautitaan tästäkin kesästä täysillä ja otetaan jokaisesta hetkestä ilo irti.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Kaikkea hyvää ja kaunista sinunkin kesääsi!</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Paula</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgvnBqfw6Cz6oARODjSz8Weh1klNQRYZvL8owLWu4N3d3bsGqvt9t0dNZMMHR7fyISl28Igc0XzcP4NNxNmWNNnrTcu8MM7eKj-0-rWOOuGsjmVG12I0oJ6sTOyyBcmoaCFSxhN00xbWKY/s1600/fat%252C+i+am+gonna+burn+you.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="256" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgvnBqfw6Cz6oARODjSz8Weh1klNQRYZvL8owLWu4N3d3bsGqvt9t0dNZMMHR7fyISl28Igc0XzcP4NNxNmWNNnrTcu8MM7eKj-0-rWOOuGsjmVG12I0oJ6sTOyyBcmoaCFSxhN00xbWKY/s320/fat%252C+i+am+gonna+burn+you.png" width="320" /></a></div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<div class="blogger-post-footer">KOMMENTOI:</div>Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/05200790691906810234noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5172146979077156342.post-44041216485734115572016-04-22T06:13:00.002-07:002016-04-22T07:05:59.562-07:00Ystävyydestä<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjmw-E9HVutBVAwk7YFxYJcBpfIdDDv-PmpksXiVSOr0_Xj5o_ex4uwb4OOjw9KM1_i6_cFKXmpPEHoVBmEUuci7j5bC4cMl9678XOCH-r2zVBsWETSXo0Srm6JyXVEPu5LsiCP-hJWBdE/s1600/todelliset+yst%25C3%25A4v%25C3%25A4t.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjmw-E9HVutBVAwk7YFxYJcBpfIdDDv-PmpksXiVSOr0_Xj5o_ex4uwb4OOjw9KM1_i6_cFKXmpPEHoVBmEUuci7j5bC4cMl9678XOCH-r2zVBsWETSXo0Srm6JyXVEPu5LsiCP-hJWBdE/s320/todelliset+yst%25C3%25A4v%25C3%25A4t.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Heips kaikille</span><br />
<br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Eilen luonani käväisi ystäväni vuosikymmenten takaa ja istuskelimme kaksin noin tunnin ja vaihdoimme kuulumisia. Vain omia ja perheidemme kuulumisia, emme kenenkään muiden.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Kun kuulumiset oli vaihdettu niin aloimme pohtia sanaa Ystävyys. Mitä se on. Molemmat tulimme aivan samaan lopputulokseen, että meillä kummallakin on erittäin laaja ystäväpiiri, mutta ne Ystävät, joille voi kertoa ihan kaiken, ovat todella vähissä.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Juuri näin. Sanonta kuulostaa yhtäkkiä köyhyydeltä, mutta onhan kuitenkin suurta rikkautta kun omaa laajan ystäväpiirin.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Hänen lähtönsä jälkeen jäin pohtimaan tuota ystävyyttä koko illaksi. Minulla ja miehelläni on todella paljon ystäviä ympäri tätä maata ja muillakin mailla. Toisten kanssa ollaan tekemisissä enemmän ja toisten kanssa vähemmän. Kun tuo työ tuntuu nykypäivänä vievän kaikilta kaiken energian, niin niinä harvoina vapaahetkinä me haluamme kuitenkin olla ihan kotona ja rentoutua.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Mutta on myös hetkiä, jolloin hyvien ystävien seura piristää todella paljon. Jää unohtumattomia muistoja ja yhteisiä kokemuksia.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Mutta mitä sinulle ja minulle tuo ystävyys merkitsee? On monia kauniita lauseita kuvaamaan ystävyyttä, mutta itse väitän, että todellisen ystävän olen oppinut tuntemaan vasta viimeisen vuosikymmenen aikana.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Kun kerron hänelle jonkin salaisuuden, niin voinko olla varma, ettei sitä viikon kuluttua tiedä suurena salaisuutena muutama hänenkin ystävänsä.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Myönnän, että olen itse syyllistynyt aikanani juoruiluun ja se on aivan kauhea tapa tai sanoisinko jo luonnevika. Mutta kun elämä on opettanut minut kulkemaan hitaammin niin se on opettanut minulle myös sen, mitä kerron ja kenelle kerron. Todelliselle ystävälle voin kertoa heti, muille ystäville joskus aikanaan tai en koskaan. Hehän saavat tietonsa kuitenkin aina muuta kautta.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Ikävin sanonta on:hei yks juttu, kunhan et kerro sitten kenellekään....se tarkoittaa mielestäni sitä, että asia on kerrottu jo monelle minua ennen. Tai jokin palava halu ihmisessä haluaa jakaa tämän-aina yleensä ikävän asian-heti toisen kanssa.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Miksi ne ikävät asia pitää aina jakaa, miksi?</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Itse koetan käyttää metodia, että minkä sanon selän takana, niin niistä sanoista olen vastuussa myös kasvokkain. Olen itse vastuussa omista sanostani, samoin kuin teoistanikin. Vain minä itse.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Oikea ystävä on henkilö, jonka kanssa tunnet viihtyväsi jokaisena hetkenä ja jolle voit esimerkiksi soittaa milloin vain. Oikea ystävyys ei tunne rajoja tai sillä ei ole rajoja, sen vain tuntee sydämessään. Kuten sanotaan "sen oikean" löytymisestä, niin se seuraava aste alaspäin eli hyvä ystävä löytyy samalla tavalla. Se on sielujen sympatiaa ja mielten empatiaa.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Ystävyys on suuri lahja. Mutta kuten lahjoja annetaan ja otetaan vastaan, niin samoin käy ystävien kanssa. Jotkut vain liukuvat elämääsi hiljalleen ja toiset taas liukuvat elämästäsi pois, jättämättä sen suurempia kaipausjälkiä, sillä silloin se ei ole ystävyyttä ollutkaan.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Todelliset ystävät eivät lähde elämästäsi koskaan pois, vaikka et näkisi heitä vuosikausiin.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Minulla on oikeastaan yksi Ystävä ykkösenä ja vielä 45 vuoden takaa. Emme näe toisiamme kenties vuoteen livenä, vaikka asumme samoilla seuduilla, mutta tapahtui meidän kumman tahansa elämässä jotain merkittävää, niin aina soitamme toisillemme ensimmäisenä. Välillämme on näkymätön lanka, joka ei varmasti katkea koskaan. Tärkeintä tässäkin suhteessa on ollut molemminpuolinen luottamus aina.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Parhaat ystäväni minulla ovat kuitenkin omassa perheessäni. Mieheni, lapseni ja heidän aviopuolisonsa. Heidän tukensa ja luottamuksensa on minulle kaikki kaikessa ja joskus jo tässä iässä pelkään aikaa, jolloin minun pitäisi luopua heistä.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Mutta koetan olla onnellinen niin heidän kuin teidänkin kanssa juuri tässä ja nyt. Tätä aikaa kun meille ei ole annettu yhtään enempää kuin mitä on alunperin tarkoitettu ja tähän loppuun sopii se hyvä pohojalaanen sanonta, jota olen käyttänyt ennenkin:</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Elä jokaanen päivä niinkun se olis viimoonen, koska jonain päivänä oot ihan oikias!</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Mukavaa viikonloppua kaikille!</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Paula</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh4XYlHe3mSiXlU4VfswqhMd5jdqtAQOoIvcE7FwesK2VbaORDO2o3IAxMXxX0mfddLtK9cu5XhIA-rm7bSW8TYtWYJIwW1bo85rSI4X4H7fsCecXT0noyzuzAuFdkPA5PN7kZmLz4UN64/s1600/yyyyst%25C3%25A4vyys.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh4XYlHe3mSiXlU4VfswqhMd5jdqtAQOoIvcE7FwesK2VbaORDO2o3IAxMXxX0mfddLtK9cu5XhIA-rm7bSW8TYtWYJIwW1bo85rSI4X4H7fsCecXT0noyzuzAuFdkPA5PN7kZmLz4UN64/s320/yyyyst%25C3%25A4vyys.jpg" width="320" /></a></div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span><div class="blogger-post-footer">KOMMENTOI:</div>Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/05200790691906810234noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5172146979077156342.post-19223169742569808182016-04-10T08:37:00.001-07:002016-04-12T10:31:24.203-07:00Voihan materialismin huippu!<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgHdxN3UsO_TFRDq2b_x62jRPwuGK-qlWnz6eJiW111b7rAkBCaQmElh-d5AdPdSNWTeMIhhVs2x5DlZfDNCZqB1wj5kBN8aspQT-jBEtkvCt88vQpUAXseXcnGntM8rADCv1VXB-uxxh4/s1600/munatuoli.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="264" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgHdxN3UsO_TFRDq2b_x62jRPwuGK-qlWnz6eJiW111b7rAkBCaQmElh-d5AdPdSNWTeMIhhVs2x5DlZfDNCZqB1wj5kBN8aspQT-jBEtkvCt88vQpUAXseXcnGntM8rADCv1VXB-uxxh4/s320/munatuoli.jpg" width="320" /></a></div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Istahdin eilen aamulla työpaikallani kahville ja edessäni oli tuore Hesari. Siinä etusivulla komeili Vepsäläisen mainos ja aloin tutkia tarkemmin hintoja. Heillä oli upeat tarjoukset. Tuo yllä oleva Egg-tuoli myydään nyt hintaan VAIN 8400€!!! Eikä siinä vielä kaikki. Tuolin normihinta nahkaisena on 13.400€!</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Niin että näin meillä.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Eipä ollut aprillipila, ei.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Joku voi kysyä nyt, että mitäpä siinä, jos on varaa ostaa. No juuri sitä. Ei todellakaan mitään ihmeellistä, jos on varaa laittaa yhteen tuoliin kiinni 8400 euroa.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Jotenkin tuo mainos tuntui minusta suoraan sanoen irvokkaalta, kun jokainen meistä tietää, missä ja miten tässä maassa mennään.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">On nuoria perheitä, vanhempiakin ja on vanhuksia, jotka miettivät, mistä saada päivän ruokarahat kokoon, saatikka sitten ostettua lapsille kausivaatteita. Itsellekin tekisi mieli ostaa välillä jotain.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Olen monen kuullut sanovan ihan suoraan, että eletään kädestä suuhun, eikä sekään riitä aina.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Olen sanonut, etten ota koskaan poliittisesti kantaa näissä blogeissani, en puhu kenenkään puolesta, enkä toivottavasti ketään vastaankaan, mutta usein kerron tyttäreni sanomaa, jossa hän kuvailee Hurstin leipäjonoa Helsingissä. Kuinka lohduton näky se on. Ja aina siihen tulee lisää hänenkin ikäisiään ihmisiä, joilla ei vain kertakaikkiaan ole töitä eikä näinollen rahaa ruokaankaan...</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Koska meillä on paljon vanhuksia, omasta tahdostaan työttömiä, joiden rahat eivät riitä jokapäiväiseen leipään, niin miksi meillä maan suurin lehti pystyy ja kehtaa mainostaa etusivullaan normaalihinnaltaan yli 13.000 euron tuolia.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">No, lehtihän mainostaa mitä vaan kun tarpeeksi maksetaan. Ja ainakin etusivusta.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Jos joku ajattelee, että nyt olen kateellinen ja kirjoitan siksi, voi heittää sen ajatuksen nurkkaan hetimiten. Myönnän, että olen elämässäni nuorena ollut kateellinen. Ehkäpä se on liittynyt siihen, että toisilla on ollut jotain, mitä minulta on puuttunut, sillä sitähän kateus on. Pitkään aikaan en ole ollut kateellinen,en kenellekään enkä mistään.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Toistan varmaan itseäni, mutta minusta oli niin hyvä lukemani luonnehdinta eri kateuksista. On venäläinen kateus, jossa halutaan ottaa kateuden kohteelta pois se esine/luonteenpiirre/taito, jota kadehditaan. Se on varmastikin tuhoisin kateuden laji ja vika ihmisessä.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Sitten on amerikkalainen kateus:pyritään samaan päämäärään kuin kateutemme kohde, kasvattamalla luonnetta tai jos on rahaa, niin ostamalla se tuote tai tavara, jota kadehtii.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Tässä tullaankin siihen, että pystymmekö? Olen kuullut opettajilta, joita ystäväpiirissäni on monta, että jo ala-asteella ja varsinkin yläasteella lapsille ostetaan mitä hienompia kännyköitä ja samalla unohdetaan se kylmä totuus, että kaikilla vain ei ole siihen varaa.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Tällainen vanhempien käytös saattaa johtaa kenties koulukiusaamiseenkin. Kännykän tai muun merkkituotteen omistaja on tietysti ylpeä uudesta kännystään tai tavarastaan ja saa osakseen ilman muuta ihailua. Mutta ne, joiden vanhemmilla ei ole varaa ostaa lapselleen lähes tonnin kännykkää, jäävät varjoon. Lasten käytös jo tuossa iässä voi olla toiselle lapselle todella kauhea paikka ja vanhemmat eivät ymmärrä, minkä karhunpalveluksen he lapselleen tuossa tekevät.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Itse en ole koskaan ollut minkäänlainen merkki-ihminen. Tai miten asian nyt ilmaisisi.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Helposti ihmiset luokitellaan Marimekko-tai Artek-ihmisiksi. Hienoja tuotteita molemmat, joskin hintavampia kuin muut, mutta varmaankin laadukkaita.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Minä ostan paljon vaatteita kirppikseltä, eikä sen kertominen hävetä minua yhtään. Tänäänkin ostin 20€:lla aivan ihanan laukun kirpparilta ja olen siitä niin onnellinen. Tärkein asia on se, että olen itse tyytyväinen ostoksiini ja valintoihini.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Mutta jos palaamme tuohon munatuoliin vielä, niin vaikka minulla olisi varaa kolmeenkin munatuoliin, en ostaisi koskaan sellaisia, vaan matkustelisin ympäri maailmaa. Jokainen tyylillään, mutta palataan sinne alkulähteille. Kuinkahan monta munatuolia Vepsäläinen tai kuka tahansa huonekalukauppias myy kuukaudessa? Enpä usko, että kovinkaan monta.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Minusta sen mainoksen julkaiseminen oli todellinen negatiivinen jytky eiliselle päivälle. Seuraavalla sivulla sitten jo kerrottiin, kuinka Kelaa huijataan vuosittain. Jopa tervejärkiset ihmiset sortuvat vippaskonsteihin, kun sitä rahaa ei tule mistään, niin silloin sitä ei tule, ja ilman rahaa ei pysty elämään. That`s it!</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Minä olen tyytyväinen elämääni, palkkaani ja kaikkeen muuhunkin. Itse en yksin pysty tekemään isoja päätöksiä, ne ovat muiden käsissä, mutta pienillä ja hyvillä teoillani yritän ainakin muuttaa maailmaa hiukan paremmaksi kuin mitä uutiset antavat ymmärtää ja mikä valitettavasti on silkkaa totuutta.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Mutta, ei pilata tätäkään viikkoa murehtimalla näitä, otetaan rennosti ja odotellaan kesää. Nautitaan auringosta ja lämmöstä.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Oikein onnistuvaa viikkoa kaikille teille!</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Paula</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj0W4rZ7a3uaKt8KHubakxh9R0_qoX3FAmZHjb0cjAK42x_MVs0bia50tPZqURj6uVCeR5W9OIRRoftWOnyRekzwir3surXmxesz5WebMVGH_cP8QgRiQp8cKyZdVWuAJoHcDlbxLEVoKM/s1600/mani%252C+mani.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj0W4rZ7a3uaKt8KHubakxh9R0_qoX3FAmZHjb0cjAK42x_MVs0bia50tPZqURj6uVCeR5W9OIRRoftWOnyRekzwir3surXmxesz5WebMVGH_cP8QgRiQp8cKyZdVWuAJoHcDlbxLEVoKM/s640/mani%252C+mani.jpg" width="506" /></a></div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span><div class="blogger-post-footer">KOMMENTOI:</div>Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/05200790691906810234noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5172146979077156342.post-29996808073188829662016-03-20T02:45:00.001-07:002016-03-20T10:06:49.166-07:00Miksi, miksi, miksi?<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjdO7VuOE3jAguUnn_bQfTI6swkMWAQyVVOfsppEAYuZf8ZSGV-WywOl8rWzVS2KoKC_mQV3tkkdyVMpZTgFNFvoJMSWrm_D1A5g4OAsfBSCJDMWBdkWk-e-aY7hjNgvY0nzSlsegGij-4/s1600/positiivisuus.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="232" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjdO7VuOE3jAguUnn_bQfTI6swkMWAQyVVOfsppEAYuZf8ZSGV-WywOl8rWzVS2KoKC_mQV3tkkdyVMpZTgFNFvoJMSWrm_D1A5g4OAsfBSCJDMWBdkWk-e-aY7hjNgvY0nzSlsegGij-4/s400/positiivisuus.png" width="400" /></a></div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Herään, koska kello soi ja on lähdettävä töihin. Haluan lähteä töihin. Kävelen varmaankin samaa viivaa pitkin aamuisin keittiöön, napsautan puurokattilan lämpenemään ja menen suihkuun. Siellä syntyvät aamun ensimmäiset ajatukseni. Enää en mieti eilistä vaan aloitan joka päivä uuden aamun.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Laitan kahvin tippumaan, vielä on hiljaista, on vain minä ja minun ajatukseni. Tässä vaiheessa olen yleensä tehnyt valintani, millainen päiväni tulee olemaan. Melkeinpä aina uskon siitä tulevan mukavan, varsinkin tässä iässä ja elämäni vaiheessa. Miksi uskoisin jo heti aamulla päiväni epäonnistuvan. Jos näin kävisi, en tuhlaa aikaa murehtimalla sitä aamun parhaana hetkenä.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Sitten se hyökkää. Juuri se. Tulee silmilleni, korviini, koko tajuntaani. Sosiaalinen media!</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Olen avannut telkkarin ollakseni perillä maailman tapahtumista. Onneksi avaan sen juuri siihen aikaan, kun Lauri, Markku tai Raakel pohtivat elämän syvimpiä asioita jonkin hyvän tyypin kanssa. Minulla on siihenkin tilaisuus kun saan aloittaa työpaiväni vasta klo 9.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Mutta siihen se päättyykin. Tulee huonot uutiset, vielä huonommat uutiset tai jos ei niitäkään tälle päivälle löydy, on media kaivanut vuorenvarmasti esille jonkin tragedian, mistä moni saa päiväänsä sisällön. Okei, tollekin sitten kävi noin, positiivisuus onkin juuri sieltä ja eihän tää elämä mene näin.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Todellakin, me saamme mistä tahansa huonon uutisen, jos vain haluamme. Itse koetan nähdä huonoissakin asioissa aina sen hyvän puolen ja melkeinpä aina se löytyy. Ja ellei löydy, silloin on vaan tunnustettava, että näin tässä nyt sitten kävi.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Itse olen mielestäni tosi suvaitsevainen kaikkien asioiden suhteen. En ole rasisti, en väheksy vähemmistöjä, mutta en myöskään kuohu enemmistöjen puolesta. Minulla on oma tieni ja se riittää minulle.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Minulla ei ole minkäänlaista tarvetta jakaa sosiaalisessa mediassa hallituksen tekemiä päätöksiä, saatikka yksityisten henkilöiden epäonnistumisia.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Onhan minullakin toki omat ajatukseni ja mielipiteeni ja todella voimakkaita ovatkin, mutta en katso tarpeelliseksi jakaa niitä muille ja samalla osoittaa tyytymättömyyttäni sellaisiin asioihin, joille me emme vain kertakaikkisesti voi mitään.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Liian paljon on valtaa sellaisella käsityksellä, että ellen ole puolellasi, olen sinua vastaan. Niinhän asia ei kuitenkaan ole. Minulla voi olla eriävä mielipide, mutta en vain ole sinua vastaankaan. Siksi olen jakamatta minkäänlaisia sosiaalisen median tiedotteita, lukuunottamaata mainoksia, jotta en pilaisi omaa hyvää päivääni ja varsinkin niiden toisten, jotka ovat kanssani eri mieltä.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Olen omaksunut itselleni iltametodin, joka saattaa huvittaa monia, mutta kehotan teitäkin edes kokeilemaan tätä.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Nukkumaan mennessäni käyn läpi päivän tapahtumat ja olen kiitollinen kaikista hyvistä asioista. Sitten kun tulee joskun niiden huonojen asioiden käsittelyvuoro, koetan miettiä seuraavaksi aamuksi keinoja niiden ratkaisuun. Varsinkin silloin jos voin itse vaikuttaa niihin edes jonkin verran.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Tämä operaatio on pääntyhjennys, joka vie eletyn päivän eilisten joukkoon ja antaa tilaa seuraavalle aamulle. Eiliselle emme voi mitään, mutta huomiselle voimme toivottaa hyvän tervetulon.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Suurin oikeus minulla on kuitenkin hakeutua niiden ihmisten pariin, joiden kanssa olen onnellinen ja tyytyväinen. Välillä haluan olla vain yksin tai mieheni seurassa, välillä elämääni tuo todellisen piristysruiskeen vaikkapa vain puhelu hyvän ystävän kanssa.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Olen luonteeltani kuitenkin leijonaemo, joka suojelee perhettään loppuun asti ja perheeltäni saan itse elämääni suurimman voimavaran. Parhaimpia hetkiä elämässäni on oma perhe saman pöydän ääressä hyvän ruuan äärellä pohtimassa syntyjä syviä. Tänä viikonloppuna olen saanut nauttia siitä täysillä.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Iloa sinunkin päivääsi!</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Paula</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiGLhT4vqAa-Qn9_9-VrkTsMEXZ2z49cy3lshI-GEFsOKIaNLNsFgHmzYbGOJpDCMuPCPfiRyoKyOLgt67VCM9x9y-O8eSGn_cG588BpI9iYrE6g6791hKlruVBsh3CIvnwqXo52RTKsWY/s1600/life+is+too+short.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiGLhT4vqAa-Qn9_9-VrkTsMEXZ2z49cy3lshI-GEFsOKIaNLNsFgHmzYbGOJpDCMuPCPfiRyoKyOLgt67VCM9x9y-O8eSGn_cG588BpI9iYrE6g6791hKlruVBsh3CIvnwqXo52RTKsWY/s640/life+is+too+short.jpg" width="444" /></a></div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span><div class="blogger-post-footer">KOMMENTOI:</div>Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/05200790691906810234noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5172146979077156342.post-51439390699173338982016-02-14T05:54:00.000-08:002016-02-14T22:06:36.178-08:00Tunnistatko narsistin?<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Ystävänpäivätervehdys teille jokaiselle!</span><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEizSPPksZEwYqvLt2HoQ0SWVBegMlORt8VjbV0RbjjUjLo4rofhKhQzk0_Pwgjac7VvqjXep_7HwxOEu0H8r0q3mFocnPmRjsXiqpowdddJCtzW5fFUNMZa-Y57jo9c8l8VjbtekoIERHU/s1600/narsismin+paras.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="498" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEizSPPksZEwYqvLt2HoQ0SWVBegMlORt8VjbV0RbjjUjLo4rofhKhQzk0_Pwgjac7VvqjXep_7HwxOEu0H8r0q3mFocnPmRjsXiqpowdddJCtzW5fFUNMZa-Y57jo9c8l8VjbtekoIERHU/s640/narsismin+paras.JPG" width="640" /></a></div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Tänä päivänä sosiaalinen media pitää huolen siitä, että kaikki asiat käännetään negatiivisiksi. Mietin sitä koulutaksin kuljettajaa, joka ilmoitettiin heti lapsia kaappaavaksi mieheksi ja ilmiannettiin poliisille. Ihmiset tuomitaan vaikka miksi, liian vähällä tietämyksellä. On niin helppoa antaa toiselle kasvot unohtaen samalla, mihin joukkoon itse kuuluu. Mutta kun olet itse osa asiaa tai mitä tahansa negatiivista tilannetta ja joudut elämään sen kanssa päivittäin, tilanne muuttuu ajoittain sietämättömäksi. On ihmisiä, joiden luonnetta ei kertakaikkiaan voi muuttaa ja kun joudut olemaan tällaisen henkilön kanssa jatkuvassa vuorovaikutuksessa, sinä sairastut itse.</span><br />
<div class="separator" style="clear: both;">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both;">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Narsismi sanana tuo mielikuvan nautinnosta, onhan se itserakkautta ja oman egon ihailua. </span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Tunnistatko sinä narsistin? Tiedätkö, mitä tuo sana oikeastaan tarkoittaa?</span></div>
<div class="separator" style="clear: both;">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Se ei juurikaan erota, onko kyse terveestä vai sairaasta narsismista.</span></div>
<div class="separator" style="clear: both;">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both;">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="background-color: white; color: #252525; line-height: 22.4px;">Narsismia voidaan pitää ihmisen tärkeimpänä positiivisena ominaisuutena.</span><span style="background-color: white; color: #252525; line-height: 22.4px;">Terveen narsistisella henkilöllä on hyvä itsetunto</span><span style="background-color: white; color: #252525; line-height: 22.4px;"> ja hän voi hyvin. Narsistinen henkilö kykenee olemaan rikastuttavassa vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa ja löytää elämästään monia mielihyvää</span><span style="background-color: white; color: #252525; line-height: 22.4px;"> tuottavia asioita. Narsisti tuntee vahvuutensa ja heikkoutensa, eikä hänellä ole tarvetta korostaa itseään tai kykyjään eikä nujertaa toisia.</span><span style="background-color: white; color: #252525; line-height: 22.4px;"> Terveen narsistista itsensä toteuttamista voidaan pitää elämänhaluisen elämän edellytyksenä. Terveellä narsistilla on rikas tunne-elämä ja sen myötä kyky kokea voimakkaita tunteita ja innostusta.</span><span style="background-color: white; color: #252525; line-height: 22.4px;"> Hyvän itsetunnon ansiosta narsisti pystyy tarvittaessa olemaan myös yksin, ja terveen narsismin avulla ihminen kykenee selviytymään elämän kriiseistä ja kovistakin koettelemuksista.</span></span></div>
<div class="separator" style="clear: both;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both;">
<span style="background-color: white; color: #252525; font-family: "verdana" , sans-serif; line-height: 22.4px;">Mutta sitten on se toinen puoli:Narsistinen persoonallisuushäiriö ja se onkin psykologiassa tullut viralliseksi käsitteeksi vasta 1980-luvulla.</span></div>
<div class="separator" style="clear: both;">
<span style="background-color: white; color: #252525; font-family: "verdana" , sans-serif; line-height: 22.4px;">Terveen narsismin puutetta voidaan pitää lähes yhtä haitallisena asiana kuin narsistista luonnehäiriötä.</span></div>
<div class="separator" style="clear: both;">
<span style="background-color: white; color: #252525; font-family: "verdana" , sans-serif; line-height: 22.4px;">Sairaalloinen narsistihan ei tunne koskaan empatiaa, hänen elämäänsä hallitsee vain ja ainoastaan hän itse, joka on herkkä arvostelulle, raivostuu joutuessaan ristiriitatilanteisiin, jossa hänen oikeudenmukaisuutensa kenties asetetaan kyseenalaiseksi. Sairaalloisen narsistin ihmissuhteet häiriytyvät empatian puutteesta, kateudesta ja ylimielisyydestä. Narsistinen persoonallisuushäiriö alkaa yleensä varhaisaikuisuudessa. Tällaiselle henkilölle on tyypillistä tunteettomuus. Hän on ikäänkuin kuuntelemassa sinun murheitasi, mutta hän mitätöi ne kertomalla, kuinka hankalaa hänen elämänsä sinuun verrattuna on ollut. Hän ei tunne sympatiaa, ei sääliä, ei rakkautta. Hän on vain olemassa. Onneksi tällaisesta luonnehäiriöstä kärsii vain noin 3% ihmisistä eli puhutaan aika pienestä määrästä. Mutta jos kuulut tuonkin prosentiaalisuuden omaavan henkilön lähipiirin, olet todella onneton.</span></div>
<div class="separator" style="clear: both;">
<span style="background-color: white; color: #252525; font-family: "verdana" , sans-serif; line-height: 22.4px;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both;">
<span style="color: #252525; font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="background-color: white; line-height: 22.4px;">Sairaalloisesti narsistiselle henkilölle on ominaista manipulointikyky. Ellei hän saa uhriaan taipumaan tahtoonsa hyvällä, hän tekee sen pahalla. Uhkailee, kiristää ja käyttää kaikki voimakeinot viedäkseen läpi oman tahtonsa. Hän ei menetä peliä helpolla ja on tarvittaessa valmis turvautumaan vakavampiin vallankäyttökeinoihin. Hän ja vain hän on oikeassa, kaikkien muiden mielipiteet aliarvioidaan ja hän on huippuälykäs kuitenkin pitämään itsellään pienen piirin, jossa kaikki tekevät juuri niinkuin hän haluaa.</span></span></div>
<div class="separator" style="clear: both;">
<span style="color: #252525; font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="background-color: white; line-height: 22.4px;">Hän kaihtaa keinoja päästäkseen omaan päämääräänsä ja kuten aiemmin sanoin, hän onnistuu sairastuttamaan koko piirinsä.</span></span></div>
<div class="separator" style="clear: both;">
<span style="color: #252525; font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="background-color: white; line-height: 22.4px;"><br /></span></span></div>
<div class="separator" style="clear: both;">
<span style="color: #252525; font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="background-color: white; line-height: 22.4px;">Mitä voimme tehdä? Emme mitään. Hän ei suostu taittumaan, ainoastaan taipumaan jonkin verran.</span></span></div>
<div class="separator" style="clear: both;">
<span style="color: #252525; font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="background-color: white; line-height: 22.4px;"><br /></span></span></div>
<div class="separator" style="clear: both;">
<span style="color: #252525; font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="background-color: white; line-height: 22.4px;">Häneen pitää ottaa etäisyyttä ja antaa hänen olla omassa kuplassaan. Yleensä tällainen henkilö saa sitä, mitä tilaa. Eli sitä, että muut alkavat karttaa häntä ja hän jää yksin omahyväisine ajatuksineen. Hänenlaiselle ihmiselle ei löydy tilaa empatiakykyisten ja hyvää rakastavien ihmisten sydämissä.</span></span></div>
<div class="separator" style="clear: both;">
<span style="color: #252525; font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="background-color: white; line-height: 22.4px;">Kirjoitan tästä siksi, että minun lapsuudessani ei tunnettu tällaista termiä kuin narsistinen luonnehäiriö. Minä jouduin kärsimään siitä lapsesta asti ja se päättyi vasta äitini kuolemaan.</span></span></div>
<div class="separator" style="clear: both;">
<span style="color: #252525; font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="background-color: white; line-height: 22.4px;"><br /></span></span></div>
<div class="separator" style="clear: both;">
<span style="color: #252525; font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="background-color: white; line-height: 22.4px;">Jakakaamme siis hyvyyttä ja rakkautta ja ottakaamme sitä vastaan. Ei niin suurta sydäntä ole olemassakaan, etteikö sinne mahtuisi vielä tilaa uusille, hyville ajatuksille ja empatian tuottamille hyvänolon tunteille.</span></span></div>
<div class="separator" style="clear: both;">
<span style="color: #252525; font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="background-color: white; line-height: 22.4px;">Heitetään nurkkaan kaikki ylimieliset tunteet, kuten katkeruus ja kauna. Ne syövät ihmistä tai kadehtijaa sisältä todella paljon, eikä kateutemme kohde muutu kuin parempaan suuntaan. Hänellä on hyvä itsetunto.</span></span></div>
<div class="separator" style="clear: both;">
<span style="color: #252525; font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="background-color: white; line-height: 22.4px;"><br /></span></span></div>
<div class="separator" style="clear: both;">
<span style="color: #252525; font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="background-color: white; line-height: 22.4px;"><br /></span></span></div>
<div class="separator" style="clear: both;">
<span style="color: #252525; font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="background-color: white; line-height: 22.4px;">Ystävänpäivän lämpöisin ajatuksin Paula</span></span></div>
<div class="separator" style="clear: both;">
<span style="color: #252525; font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="background-color: white; line-height: 22.4px;"><br /></span></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhV2KgrXM007oAODZcxxhD6rv8xKe0Br1tBUIyOX8gGa95Sg5y2mpj6gGN-e4DuyvzaxbicgFaH064Nj3_j3-gXABHFs_ZTOQf4yCUS2qMLjzNCh8D6doTmP4UBAvY8o5pnXTwDyDdYHHo/s1600/me+me+me+me+me.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="144" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhV2KgrXM007oAODZcxxhD6rv8xKe0Br1tBUIyOX8gGa95Sg5y2mpj6gGN-e4DuyvzaxbicgFaH064Nj3_j3-gXABHFs_ZTOQf4yCUS2qMLjzNCh8D6doTmP4UBAvY8o5pnXTwDyDdYHHo/s320/me+me+me+me+me.jpg" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both;">
<span style="color: #252525; font-family: "verdana" , sans-serif;"><span style="background-color: white; line-height: 22.4px;"><br /></span></span></div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<br />
<br /><div class="blogger-post-footer">KOMMENTOI:</div>Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/05200790691906810234noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5172146979077156342.post-20369952855611453462016-01-24T01:53:00.002-08:002016-01-24T08:19:45.540-08:00Luonne, onko se kohtalomme?<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj93uhOhzkHrSqzDSzytETrWXIL8nvC_ibzXxHxO71FtmK0pKRF3r8ZssY6VfOPsuy2GQpv8QTD-KzGkOeZMN79vterUJie3_mFYhd_D97i43yn30Yh_cwCjbXrqA5IP0DfYH-iAMoRSGU/s1600/Luonnepallo.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="506" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj93uhOhzkHrSqzDSzytETrWXIL8nvC_ibzXxHxO71FtmK0pKRF3r8ZssY6VfOPsuy2GQpv8QTD-KzGkOeZMN79vterUJie3_mFYhd_D97i43yn30Yh_cwCjbXrqA5IP0DfYH-iAMoRSGU/s640/Luonnepallo.png" width="640" /></a></div>
Kysyin aamukahvilla mieheltäni, jonka kanssa tulee näinä päivinä kuluneeksi yhteiseloa 43 vuotta, että olenko pystynyt kehittämään vuosien myötä luonnettani. Vastaus tuli aika nopeasti, että olet todellakin, mutta se perusluonne kuitenkin tulee esiin tietyissä tilanteissa.<br />
Niinhän se onkin. Jo se, että myönnän tässä teidän kuullen, että luonteessani on ollut paljon kehitettävää, kertoo siitä, että olen kehittynyt.<br />
Näitä jakoja, joita näkee facebookissa ja muuallakin:Ellet ole kulkenut minun polkujani, niin et voi arvostella elämääni, niin niitä ei näy minun seinälläni. Ne mielestäni kertovat vielä keskeneräisyydestä. Josko kenestäkään koskaan tuleekaan täydellistä eikä ole tarkoitus tullakaan. Siinä ihminen vielä kerran haluaa näpäyttää jotakuta, joka on hänen mielestään arvostellut syyttä suotta toisen elämää.<br />
Se, että pystyy kertomaan ja myöntämään omat luonteen heikkoutensa ja myöskin vahvuutensa, on merkki siitä, että elämä ja viimeistään se Siperia on opettanut. Kuten minua.<br />
Minä olin nuorempana, sanotaanko noin 20-30 vuotta sitten, todella mustavalkoinen tyyppi. En hyväksynyt monesti sitäkään, että toisen oma mielipide asiasta mistä tahansa, erosi minun mielipiteestäni ja se on todella hankala luonteenpiirre. Silloinhan saa riidan aikaan mistä tahansa. Ja kuka siinä voittaa? Ei kukaan-ainoastaan paha mieli vie voiton.<br />
<br />
Olin niin mustavalkoinen luonteeltani, että kodissani ei ollut muuta väriäkään kuin musta ja valkoinen. Anteeksi kaikkia teitä kohtaan, joiden kotinne on mustavalkoinen, en suinkaan syyllistä teitä, vain itseni. Mielipiteeni vain olivat mustavalkoisia eli joko-tai, vaihtoehtoja ei ollut. Esimerkiksi sellaisia, että olisin osannut olla hiljaa, enkä halunnut aina sanoa sitä viimeistä sanaa väittelyssä.<br />
<br />
Yksi luonteenheikkouksistani oli menneessä eläminen. Koin, että kokemani vääryydet kuitataan sillä, että minulla on aina oikeus vetäytyä sen verhon taakse, että olen lapsena kokenut sitä ja tätä ja sitten minulle on tapahtunut muutakin, jota kenellekään muulle ei varmasti satu. Ja kaikki sillä seurauksella, että huomasin todellisuudessa ystävieni liukuvan elämästäni pois. He vaan eivät jaksaneet kuunnella valituksiani ja palaamistani aina menneisyyteen.<br />
<br />
Mutta elämä koulii, elämä opettaa ja melkeinpä aina nuo oppirahat joutuu maksamaan omasta pussistaan, silloin vaihtoehtoja ei ole.<br />
<br />
En osaa sanoa tarkalleen, koska ja miksi luonteeseeni alkoi hiipiä positiivisempia ajatuksia. Ehkä osaksi siitä onnellisesta asiasta, että minulla on maailman positiivisin aviomies. Sehän on elämän peruspilari naisena olossa. Aikanaan sekin, että mieheni on liiankin positiivinen ihminen, sai minut hermostumaan. Mutta kun yksinään ei ole yhtään kiva väitellä niin asiat vaan sitten järjestyivät tähän malliin, että nyt mielestäni osaan ajatella erittäin positiivisesti tätä elämää ja yritän nähdä kaikessa vain hyvät puolet. Ja ne lukijat, jotka tuntevat mieheni, voinevat allekirjoittaa kyllä tuon mieheni positiivisuuden.<br />
<br />
Olen mielestäni oppinut ja hyväksynyt asian, että jokaisella tosiaan on oikeus omaan mielipiteeseensä, olkoonpa se kuinka poikkeava minun mielipiteestäni. Olen myös oppinut sen, että jos olen työssä toisen palveluksessa, niin minun pitää tehdä niin kuin työnantajani vaatii, toki kehityskeskusteluthan ovat juuri sitä varten, että niissä voi kertoa omia näkemyksiään työstä. Ihmettelen vain niitä ihmisiä, jotka työskentelevät aloilla, joihin haetaan väkeä lisää koko ajan ja joilla ei ole juuri mitään hyvää sanottavaa työpaikastaan, saati esimiehistään. Silloin kannattaisi katsoa muuta työpaikkaa. Minä olen ollut tyytyväinen omiin työpaikkoihini aina ja jos on tuntunut siltä, että haluan nähdä jotain muuta, olen lähtenyt hakemaan sitä muuta.<br />
<br />
Kirjoitus masennuksestani täällä ja siitä ajasta, antoi minulle uskoa positiivisuuden voittavaan voimaan . Kun on nähnyt melkein helvetin niin maanpäällinen tuntuu sen jälkeen melkeinpä paratiisilta. Omaan oloonsa ja luonteeseensa voi mielestäni vaikuttaa aika paljon. Siihen, miten toimit yhteisössä ja toisten kanssa. Annatko arvon toisen mielipiteille ja elämälle vai pidätkö vain sitä omaasi kaikkein tärkeimpänä.<br />
Toiset keräävät kaiken sisälleen, toiset ovat liiankin avoimia-kuten minä. Tiedän, että kertomus omasta masennuksestani herätti tunteita lukijoissa suuntaan ja toiseen, mutta en ole saanut yhtään palautetta, jossa joku olisi kertonut ettei minun olisi pitänyt kirjoittaa sitä. Mutta se positiivisten palautteiden määrä on melkeinpä mykistänyt minut. Olen saanut niin valtavan määrän palautetta siitä kirjoituksesta, että se on yksi aihe suureen onneen. Vertaistuki on aina se paras tuki.<br />
<br />
Mutta luonne on kohtalo, näinhän sanotaan ja en voi muuta kuin todistaa senkin oikeaksi. Kun olet suvaitsevainen ja koetat löytää asiasta jotakin hyvää, se on paljon. Tätä sanomaani ei saa nyt sekoittaa siihen faktaan, että on olemassa liian paljon asioita, joita ei tarvitse hyväksyä, eikä olla koskaan samaa mieltä. Mutta ne asiat puidaan oikeudessa eli annetaan niidenkin olla.<br />
<br />
Olemalla suvaitsevaisempi ja kuuntelemalla toista ihmistä, asettumalla hänen asemaansa voit saada itsellesi todella paljon. Yksi kuuntelu juuri oikealla hetkellä voi pelastaa sinun ja ystäväsi päivän.<br />
<br />
Käytän sanontaa, mikä kylläkin on totta, että minulla on todella paljon ystäviä, mutta ne Ystävät, joihin voin luottaa täydellisesti ja joille uskoudun, ovat laskettavissa yhden käden sormin. Ystäviä menee ja uusia tulee, mutta ne aidot pysyvät rinnallasi koko elämän.<br />
Tässäkin koetellaan sitä luonnetta. Osaatko olla ystäväsi arvoinen. Kerrotko sinulle uskotut asiat heti toiselle uskotullesi vai osaatko pitää ne vain itselläsi. Tuohonkin olen syyllistynyt, juoruilu on sen toinen nimi, mutta ajan myötä ystävyyteni minulle tärkeisiin ihmisiin pitää pysymään vaiti.<br />
<br />
Summa summarum, kuten ihana historianopettajani sanoi luennon päätteeksi. Pidetään jokainen luonteemme, mutta jos huomaamme, että oman mielipiteen tyrkyttäminen aiheuttaa jopa vihamielisyyttä, ainakin facebookissa, niin koetetaan nähdä asioita positiivisemmin ja kompensoidaan se sitten vaikka kuuntelemalla hyvää musiikkia, syömällä hyvää ruokaa ja hakeutumalla mukavaan seuraan.<br />
<br />
Leppoista sunnuntaita teille jokaiselle!<br />
<br />
Paula<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgpI4FEePb7gCX2wR1ZSAMmVtG9XZvEv9TXRVzC6kK7znyv59Kk2_PpeINfFcGGUEv4uXnvROq6UpSDKZDAID_ZyrkA1mT807AjBQ5d2vG5lo8HmDMe4Cq0Q5RpndaOfpVuI8-7vny7Gi4/s1600/Luonne.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgpI4FEePb7gCX2wR1ZSAMmVtG9XZvEv9TXRVzC6kK7znyv59Kk2_PpeINfFcGGUEv4uXnvROq6UpSDKZDAID_ZyrkA1mT807AjBQ5d2vG5lo8HmDMe4Cq0Q5RpndaOfpVuI8-7vny7Gi4/s400/Luonne.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
<br /><div class="blogger-post-footer">KOMMENTOI:</div>Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/05200790691906810234noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5172146979077156342.post-25280725114497920712016-01-03T02:25:00.006-08:002016-01-03T06:27:59.224-08:00Tsemppiä painonpudottajille!<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Oikein Hyvää Uutta Vuotta kaikki seuraajani</span><br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiDMvAm3ECQxLqXf7YjySQp0SvGG_VyD4CP9ohxlcIj-j145A8zE7I9YvTMsF7QcGIyMHyvy4yD9LeF_noFlTq9M9nZthJe2QwhZWYk-TzhTqtgu0fbyS096ZefuyQQZX9cIWDWIZCmLfg/s1600/oikee+aika.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="335" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiDMvAm3ECQxLqXf7YjySQp0SvGG_VyD4CP9ohxlcIj-j145A8zE7I9YvTMsF7QcGIyMHyvy4yD9LeF_noFlTq9M9nZthJe2QwhZWYk-TzhTqtgu0fbyS096ZefuyQQZX9cIWDWIZCmLfg/s400/oikee+aika.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
<br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Nyt kun lehdet, mainokset ja lööpit huutavat kilojen karistusta, niin laitanpa tänne postauksen painonpudotuksestani.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Vanha ja todellakin paikkansa pitävä sanontahan on, että eivät kilot kerry Joulun ja Uuden vuoden välillä vaan Uuden vuoden ja Joulun välillä ja se on todistettavasti oikeassa olemista.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Minä olen aina ollut sokerihiiri. Muistan kun tyttäreni sanoi joskus kun vetelin Vihreitä kuulia pienen paketin kylläkin kerralla, että ei tuo voi olla normaalia. Eikä se ollutkaan.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Olen aina ollut se eväiden kantaja töissä, ruokasalin tarjontaa en käyttänyt hyväksi koskaan, sillä ajattelin, että ruoka lihottaa.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Olen elämässäni pudottanut varmaan 3 kertaa noin 20 kg ja sainpa yhdeltä tutulta kommentin, että sinähän olet sellainen jojo-laihduttaja! No, sitä en myönnä olevani, koska ikääkin napsahti juuri täydet 6 vuosikymmentä. Mutta sokeririippuvainen olen ollut.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Vuoden 2014 marraskussa en tehnyt minkäänlaista kovaa päätöstä, vaan uskoin siihen elämäntaparemonttiin ja vähensin ensinnäkin ateriamääriäni. Niitähän kertyi päivälle monta, koska en syönyt kunnon ruokaa, vaan välipaloja:jugurttia, leipää, kahvia ja ajattelin, että kun syön vaan vähän, niin kyllähän se paino putoaa.Innokkaana leipurina kaikki kakunloput menivät tietysti omiin suihin vieraiden lähdettyä.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Aloin syödä kunnon aterian kerran päivässä, veden juontia lisäsin viisinkertaiseksi vähintään ja ajattelin, että katsotaan nyt mihin tämä johtaa.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Jouluna söin kaikkea. Ruokaa, kakkuja, pipareita, mutta kohtuudella. Joulukin meni hienosti. En tuntenut kertaakaan ähkyä oloa.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Sitten menin vaakaan ja vaaka näytti kuukaudessa melkein 5 kg painon alenemisen. Jihuu!!!!!!!!</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Vuoden alussa aloitin uuden työn, jossa söin kunnon aterian kerran päivässä. En ole koskaan ollut salaattien ystävä, joten minun salaattini olivat fetajuusto, suolakurkku ja punajuurensiivut.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Illalla söin yhden jugurtin, banaanin tai muita hedelmiä ja pari siivua näkkileipää. Vettä join joka välissä.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Helmikuussa huomasin, että painoni oli tipahtanut melkein 10 kg. Siis neljässä kuukaudessa-ei mitenkään liian suuri määrä.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Elimistöni ei huutanut enää sokeria ja huonoja hiilareita vaan minulla ei kertakaikkiaan ollut nälkä. Huippujuttu oli kun pystyin laittamaan pöydälle maljaan karkkeja, ottamatta siitä itse joka kerran ohikulkiessani yhtä karkkia. Kahvin ja pullan sijaan otin kahvin oheen smoothien. Hei, tämähän on kivaa!</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Koska sairastan selkärankareumaa ja nivelpsoriasista, niin niveleni alkoivat kiittää minua. Oli helpompaa päästä polvilleen ja varsinkin ylös polviasennosta. Elämä alkoi tuntua todella kevyeltä. Syksyyn mennessä tavoitin tuon 20 kg painonpudotuksen eli miettikääpä lattialle ladottua 40 voipakettia. On siinä rasvaa kerrakseen. Sen verran olin kevyempi.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Elämäntaparemonttini on pysynyt ennallaan ja voin hyvin. Vaatekaupassa vaan en osaa mennä sinne omalle osastolleni vielä vaan löydän vielä itseni mustien, peittävien kaapujen luota.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Elämä on nyt kevyttä ja helppoa, painoni suhteen. Huomenna tapaan reumalääkärini 2 vuoden tauon jälkeen ja odotan kohtaamista innolla. Hän sanoi viimeksi, että hän muistaa sellaisen kivan, hoikan tytön, mutta missäs se tyttö nyt on....arvatkaapa vain, osuiko tuo ihana mieslääkäri arkaan paikkaan silloin.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Mutta sen kummemmin selittelemättä voin VANNOA teille jokaiselle, että tekin onnistutte. Kunhan teette kuin minä. Älkää selitelkö turhia juttuja, että minä en laihdu, kun on sitä ja tuota. Onhan tietysti sairauksia, joissa paino ei putoa helposti, enkä tuomitse millään tavalla ketään tässä. Ainoa toiveeni on jakaa tsemppiä muille, että tekin onnistuisitte saamaan sen lopputuloksen, joista moni vain on haaveillut.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Nauttikaa elämästä. Syökää ja juokaa, mutta muistakaa, että todellisia juhlapäiviä eivät elämässä ole kaikki arkipäivät, jolloin voit syödä ihan mitä vain ja kuinka paljon vain. Minulla on herkkupäiviä nyt ja aina. Syön ihan kaikkea, mutta kohtuudella.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Nauttikaa elämästä ja ottakaa jokaisesta päivästä kuitenkin irti se paras mahdollinen.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Luin juuri tämän vanhan viisauden, mutta muunneltuna.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Courier New, Courier, monospace;"><b>Elä jokainen päiväsi niinkuin se olisi viimeisesi, sillä jonakin päivänä olet oikeassa!</b></span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Halauksin Paula</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhhswktIp5smjjNrvQuj5TbdGGiVkh2z2MIjIHoWW5Bo8a36-oAfiS_NhFNL3gkuaOkRCMaGoHUb_uf6SFwHepn9B7NY1Fr2zbwBabYg16_wWVzWl5RUE_hixs20xRR_ASS6q5nmcfNxXE/s1600/min%25C3%25A4+nyt.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhhswktIp5smjjNrvQuj5TbdGGiVkh2z2MIjIHoWW5Bo8a36-oAfiS_NhFNL3gkuaOkRCMaGoHUb_uf6SFwHepn9B7NY1Fr2zbwBabYg16_wWVzWl5RUE_hixs20xRR_ASS6q5nmcfNxXE/s400/min%25C3%25A4+nyt.jpg" width="300" /></span></a></div>
<br />
<br />
<br /><div class="blogger-post-footer">KOMMENTOI:</div>Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/05200790691906810234noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5172146979077156342.post-6815880761323775712015-12-26T07:36:00.000-08:002015-12-26T21:46:18.822-08:00Nyt tunnen Joulun rauhan<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Hivelin jouluaatonaattona sisustusliikkeessä silkkisensamettista torkkupeittoa. Jos nyt kuitenkin vielä jotakin tavaraa tyttären tai pojan perheelle... Kävelin liikkeestä ulos, katselin lyhdyssä lepattavaa kynttilän liekkiä ja tiesin, että teen sydämeeni Joulurauhan muuten.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Olimme paljon ennen Joulua antaneet lapsillemme tietyn summan rahaa, jotta he saisivat uusiin koteihinsa ostaa, mitä haluaisivat. Tai käyttää sen juuri siihen, mihin haluaisivat. Lapsenlapsia tietysti muistimme monilla lahjapaketeilla, eihän Joulua ilman lastenlasten repivää ilonhuutoa paketteja avatessa korvaa mikään muu.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Olen elämässäni luopunut monesta stressaavasta asiasta, kuten Joulun valmistelusta. Tein laatikot perinteisesti pakastimeen jo marraskuussa. Sinappisilakat ovat myös ne, mitä en suostu ostamaan valmiina laatikoiden ohella. Kaiken muun ostan.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">En pesettänyt mattoja, en tehnyt suursiivousta, koska olen pitkin syksyä siivonnut kotini sellaiseksi, että puhtauden vuoksi kuka tahansa saa tulla meille milloin tahansa ja minun ei tarvitse selitellä, josko meillä ei olisi siistiä.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Jouduin jopa ihmettelemään, miksi minulla ei ollut mitään painetta tulevasta vuoden suurimmasta juhlasta. En käynyt lähimmässä, isommassa kaupungissa ostoksilla kuin yhden kerran ja siltä reissulta matkaani tarttui vain vaatteita lapsenlapsille ja jouluinen pöytäliina.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Olimme sopineet jo hyvissä ajoin, että jokainen valitsee paikkansa, missä haluaa olla aattona ja muina pyhinä. Meillä ei ollut mitään pakottavaa kaavaa.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgZ7YV_gWoNUejJRC7ArlTgDHhmoluvVDptw3LwKaxt1s4yFxGZ7WNMskWycn95nwUVPYOrKG7Td1mlJy3TT0KXZM22KoIpu3yCSHGp1WoTLM3JSi2WvVB4VDaOc2WVq_upgrNJ8uawLwY/s1600/coelho.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgZ7YV_gWoNUejJRC7ArlTgDHhmoluvVDptw3LwKaxt1s4yFxGZ7WNMskWycn95nwUVPYOrKG7Td1mlJy3TT0KXZM22KoIpu3yCSHGp1WoTLM3JSi2WvVB4VDaOc2WVq_upgrNJ8uawLwY/s640/coelho.jpg" width="640" /></a></div>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Aatonaaton olimme mieheni kanssa kaksin. Söimme hyvän lounaan yhdessä, ilman mitään kiirettä. Meillä oli todella mukavaa ja hauskaa yhdessä, vain kaksin.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Illaksi menimme nuoremman lapsemme luo katsomaan lapsenlapsia ja Joulupukkia. Ensin nautimme hyvät joulukahvit hyvässä seurassa ja ilta huipentui lastenlasten iloon kun Joulupukki tuli heillekin lahjoineen.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Illan hämyssä ajelimme kotiin ihaillen jouluvaloja.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Saman iltana katoin pöydän valmiiksi seuraavan päivän jouluruokailua varten. Nukkumaan menin rauhallisin mielin ja kiittäen menneestä päivästä.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Joulupäivällisen söimme sitten isolla porukalla, mukana niin vanhat kuin nuoretkin.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Sinä hetkenä tunsin, mitä on Joulurauha.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Se on varmuus ja kiitollisuus siitä, että elämäsi kaikki hyvä ja ansaitsemasi on nyt ja tässä. Saman pöydän ääressä. </span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Se on sanaton rauha sydämessä. Juuri näin kaikki on tarkoitettu menevänkin. Ei kiirettä, vain hymyileviä kasvoja, iloa, naurua ja huumoria.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Ei huolta eikä murhetta siitä, mitä huominen voisi tuoda tullessaan, eikä nimenomaan, mitä negatiivista se voisi tuoda. Ainoastaan hyviä ajatuksia ja sanoja.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Tuo hetki sai minut tuntemaan, että tämä Joulu on yksi elämäni parhaimmista Jouluista. En vaatinut siltä mitään, mutta sain todella paljon. Muistoja, jotka elävät sydämessäni elämäni loppuun asti. Niitä, joita kukaan ei koskaan ota pois eikä himmennä niiden muistoa. </span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Himmeänä ajatuksena ovat 10 vuoden takaiset Joulut, jolloin toisessa ammatissani perheemme elintarvikeliikkeessä kaaduimme aattona suurinpiirtein ruokapöydästä sänkyyn tehtyämme sitä ennen 3 viikkoa 12-tuntisia työpäiviä hankkiaksemme toisille jouluruuat. Sekin oli upeaa aikaa, mutta en enää haikaile sen työn vaan niiden lukemattomien ystävyyssuhteiden perään, joita solmittiin kaupan tiskin molemmin puolin.Mutta ne suhteet eivät ole hävinneet minnekään. Nyt ne vain kävelevät vastaan samassa kaupassa, josta itsekin teemme ruokaostoksemme. Niistäkin saan voimaa tänään.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Olen kauan hakenut sisältöä sanalle Joulurauha ja nyt sain siihen vastauksen. Siitä olen kiitollinen läheisilleni ja kaikille Ystävilleni tätä lukiessanne.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Kukaan ei tee onnea yksin, siihen tarvitaan ainakin toinen. Jokainen meistä tarvitsee sen oman tukiverkostonsa, olkoon se sitten yksi ihminen tai isompi määrä läheisiä.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Tänä Jouluna olen ajatellut myös, kuinka ystäväpiirissäni on tänä vuonna liian monta läheisensä menettänyttä. Olen ajatuksissani ollut myös heidän kanssaan.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Toivon teille jokaiselle voimia jaksaa ja jatkaa tästä eteenpäin kiitollisin mielin.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Yksi Joulu on kohta takana ja uusia on toivottavasti odottamassa monta. Älkää unohtako antaa niitä lahjoja rakkaillenne myös muina vuodenpäivinä kuin Jouluaattona, sillä pienillä asioilla teemme elämästämme juuri sellaisen, millainen sen kuuluu olla. </span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Oikein Hyvää Uutta Vuotta ja palaillaan kirjoitellen ensi vuonna.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Paula</span><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEitio-Zm16I6ngV38odKJ2pri6c6As2gFt27FspgLdaY1JsomrQm5KAnehwC_pLlFtjDt6xvptRW7mmLbrEbSTBN0qOkb4ZeFyuEyXhU2kWS0tUEEniaGzBTvHrtFycFQv4bQWb12JzqII/s1600/2016.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEitio-Zm16I6ngV38odKJ2pri6c6As2gFt27FspgLdaY1JsomrQm5KAnehwC_pLlFtjDt6xvptRW7mmLbrEbSTBN0qOkb4ZeFyuEyXhU2kWS0tUEEniaGzBTvHrtFycFQv4bQWb12JzqII/s320/2016.jpg" width="320" /></a></div>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<div class="blogger-post-footer">KOMMENTOI:</div>Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/05200790691906810234noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5172146979077156342.post-45195413041051382042015-12-14T08:50:00.000-08:002015-12-14T11:16:56.962-08:00Kun mieli särkyy<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Heips seuraajani</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Kun pohdin tämän blogin perustamista, niin ajattelin heti, että tästä tulee sellainen reality-versio. Haluan kertoa ja ottaa kantaa asioihin ja tapahtumiin, joita itse olen kokenut ja siten osaan kenties auttaa tai edes lohduttaa muita, joita kirjoitus koskee.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Tottakai katselen mielelläni blogeja, joissa on kauniita esineitä, sisustusta, mutta juuri silloin tulee mieleen hetket, jolloin nuo kaikki rahalla saatavat tavarat menettävät merkityksensä täysin.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Sydämeeni on kirjoitettu ikuisiksi ajoiksi päivämäärä 18.6.2000</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Sinä päivänä tunsin, kuinka seinät sananmukaisesti kaatuivat päälleni, maa vajosi jalkojeni alta ja olin jossain aivan muualla. Paikassa, jonne olin ajautunut pikkuhiljaa vuoden, kenties vuosien aikana ja ainoa keino oli tunnustaa, että nyt tarvitsen apua.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Olen aina sanonut, että niin syvään masennukseen kuin minullakin oli, ei aja mikään yksittäinen, suurempikaan vastoinkäyminen vaan se on nippu asioita, jotka ovat kerääntyneet sisälle käsittelemättöminä. Minä, erittäin sosiaalisena ja liiankin avoimena ihmisenä jouduin opettelemaan puhumisen, siis kommunikoinnin vaikeista asioista juuri tuolloin.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Tuohon päivään vaikuttivat varmaankin asiat, jotka tapahtuivat vuoden sisällä, enkä osannut käsitellä niitä oikein. Vanhin lapseni lähti heinäkuussa 1999 vuodeksi Keski-Eurooppaan, kuukauden kuluttua siitä äitini teki itsemurhan. Tein varmaankin jonkinlaista surutyötä talven, mutta viimeiseksi katkaisin käteni 1.4.2000 Rukalla ja operaatiosta tuli niin pitkä, että jouduin pitämään kättä kipsissä ja raudoissa yhteensä 3 kk, jona aikana kattoon tuijotus tuotti tuloksensa. Kaikki asiat tuntuivat itkettävän, en päässyt sängystä minnekään, itku vain jatkui. Muistan elävästi kun itkin sängyssä ja mieheni istahti sängyn reunalle ja sanoi, että kyllä sinun pitäisi hakea jotain apua. Huusin hänelle, että en ole mikään hullu! Siihen hän vastasi, ettei suinkaan tarkoita sitä, mutta hän ei yksinkertaisesti enää pysty auttamaan minua yksin. </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Äitienpäivän olin sairaalassa tiputuksessa, koska tällaisissa tilanteissa ruokahaluni katoaa kokonaan ja oksennan pois kaiken syödyn. Koetin sinnitellä kotona yhdellä kädellä, jopa tehdä ristipistotöitä, mutta maailma synkkeni koko ajan.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Sitten tuli tuo sunnuntai 18.6.2000. Silloin sanoin miehelleni, että jos minä apua enää tarvitsen, niin sen on tultava tänään, muuten en jaksa yhtään päivää eteenpäin. Koko aikana minulla kuitenkaan ei ollut mitään itsetuhoisia ajatuksia, oli vain halu nukkua pois niin kauan, kunnes herään parempaan huomiseen.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Mutta eipä ollut helppoa saada psykiatrista apua sunnuntaipäivänä. Vaikka minulla on tosi laaja sosiaalinen verkosto, niin kaikki tuntemani alan ihmiset olivat rannoilla tai muualla. Mieheni soitti apua, itse en siihen olisi kyennyt. Kunnes, eräs mies, joka varmasti tätä lukiessaan tunnistaa tästä itsensä, sanoi, että hän tulee tuomaan minut sairaalaan itse ellei muuta konstia löydy. Mutta sairaalaan tarvitaan aina lähete. Onneksi lääkärinvastaanotolla oli tuttu kaveri, jonne mieheni kanssa menimme ja saimme lähetteen.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Pääsin sairaalaan. Olen verrannut sitä olotilaa siihen, että jos joku olisi sairaalan porteilla tarjonnut minulle lottovoittoa rahana sillä ehdolla, että minun on pidettävä se helvetillinen olotila, niin en olisi vaihtanut.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Sain huoneen ja muistan kuin eilisen, kuinka katselin ikkunasta ulos ja ajattelin, että tässä sitä nyt ollaan, ristikoiden takana, vailla tulevaisuutta. En osannut edes ajatella, mitä muut sanoisivat, sillä olin aina ollut erityisen herkkä muiden arvostelulle. Siihen loppui ajattelu siitä, mitä muut minusta ajattelevat, kunhan olen itseni kanssa sinut.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Tuosta matkasta alkoi uusi elämäni. Sain yksilöterapiaa, mahtavat sairaalapuitteet ja ymmärryksen. Puukkoa käänneltiin mukamas umpeutuneissa haavoissa niin että tunsin itsestäni jo kyynelvedenkin loppuvan. Toisaalta silloin, kun olin aivan pohjalla, itkua ei tullut. Olin paikalla, mutta en läsnä, elin mutta en ollut tässä elämässä. Kaikkeen tuohon sain valtavaa tsemppiä, mutta ennenkaikkea siihen tarvittiin myös sen verran uskoa omaan paranemiseen, että se piti rutistaa ihan väkisin. Musiikki oli minulle se keino. Oli silloin ja on ollut aina. Se vie minut muihin maailmoihin, niihin, joissa ei ole huolenhäivää.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Viikon kuluttua pääsin yhdeksi eli juhannusyöksi kotiin kokeilemaan, miltä koti tuntuu lähtöni jälkeen. Ja se tuntui hyvältä. Menin sairaalaan vielä uudelleen ja käynnit terapiassa jatkuivat.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Synnyin uudelleen tuon reissun jälkeen. Muistan kyllä sairaalaan mennessäni, kuinka yksi ystäväni ja sairaalatyöntekijä sanoi, että muista, kuinka masennus paranee aina. Ajattelin silloin, kuinka kehtaa puhua tuollaisia. Tämä ei parane koskaan, ei koskaan.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Noin syvään masennukseen ei sairastuta kuukaudessa eikä kahdessakaan, mutta siitä ei parannutakaan myös kuukaudessa. Mutta kuten sanoin, uusi elämäni alkoi siitä suurin harppauksin, kiitollisuuteni elämälle kasvoi kasvamistaan. Tuli päivä, jolloin osasin iloita linnunlaulusta ja ystävistä. Tuona masennuskautena eristäydyin kaikista ystävistäni. En kertakaikkiaan jaksanut lähteä minnekään tai ei todellakaan huvittanut ja niinpä avioerohuhut lähtivät liikkeelle, kun mieheni kävi kaikissa kissanristiäisissa yksin.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Sanoin tuolla aiemmin, että vuoden aikana kertyneet asiat aiheuttivat tämän, mutta jälkiviisaana, joka todella on maailman tyhmintä viisautta, voin yhdistää tähän oman äiti-suhteeni, jota ei ollut koskaan olemassakaan. Oli vain hän ja hänen lakinsa, muuten saattoi tapahtua mitä vaan. Ikuinen pelko siitä, etten kelvannut hänelle sellaisena kilttinä tyttönä kuin olin. Aina olisi pitänyt olla parempi ja parempi. Kohtuuttomin vaatimus, minkä lapselle voi asettaa. </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Itse olen osannut katkaista tuon kierteen ja olen koettanut tsempata omia lapsiani aina ja olen nähnyt heissä aina paljon hyvää. Sekin on tuottanut tulosta. Pystyn puhumaan heidän kanssaan kaikista asioista ja yleensäkin meillä on tapana pohtia kaiken maailman asioita ja käsitellä niitä yhdessä. Myös mieheni olen opettanut ja saanut puhumaan asioista, olivat ne kuinka kipeitä tahansa, koska se on ainoa keino päästä elämässä vaikeuksista eteenpäin.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Tällä tarinalla on onnellinen loppu, sillä tuon kokemuksen kautta minusta tuli todellakin uusi ihminen. Huomasin myös sen, että kun olin tehnyt 20 vuotta kahta työtä yhtäaikaa, niin vaikka se olisi ollut liikaa, niin minun kaltaiselleni se on parempi vaihtoehto kuin olla tekemättä mitään. Minulle vain on yksinkertaisesti parempi tehdä jotain työtä edes vähän, silloin pysyn elämän ilossa kiinni.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Nythän olen osatyökyvyttömyyseläkkeellä, en kylläkään mielenterveysongelman vaan selkärankareuman ja nivelpsoriaksiksen vuoksi, mutta kevyen osa-aikatyön tekeminen on minulle todella hieno juttu.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Vaatii vahvuutta myöntää olevansa heikko, näinhän sanotaan. Toiset pitävät kaiken tällaisen sisällään, osaksi häpeän ja leimatuksitulemisen pelosta. Toiset eivät vain puhu asioistaan. Minä puhun ja olen monesti saanut kiitostakin siitä, että olen kertonut oman tarinani siitä, mitä olen kokenut. Ja kuitenkin noussut ylös ja aloittanut uuden elämän, josta muistan olla kiitollinen joka ikinen päivä.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Tällaisessa tilanteessa se oma tukiverkosto eli rakkaimmat ihmiset ovat enemmän kuin mitä osaa sanoin kuvata.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Kaikkea hyvää teille jokaiselle ja Oikein ihanaa Joulun aikaa!</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Paula</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiFsk6aeQvzecFhRRi_T5u9Dj2YEwiMgZvy37RRwrSktEa3v0MXQDwI8BMzyme_vHP1HBwihFmGt9PSjAhNydYyjKKQlPYYm42yXwEhsszAM-MXNmoS8QhzJE6C6ywRlU0XSycY0fPhxPc/s1600/being+strong.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiFsk6aeQvzecFhRRi_T5u9Dj2YEwiMgZvy37RRwrSktEa3v0MXQDwI8BMzyme_vHP1HBwihFmGt9PSjAhNydYyjKKQlPYYm42yXwEhsszAM-MXNmoS8QhzJE6C6ywRlU0XSycY0fPhxPc/s320/being+strong.jpg" width="320" /></a></div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span><div class="blogger-post-footer">KOMMENTOI:</div>Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/05200790691906810234noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5172146979077156342.post-88351588070384423882015-12-08T06:43:00.001-08:002015-12-09T00:28:43.130-08:00Juhlapäiväni kattaukset<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Tervehdys ystäväni ja seuraajani</span><br />
<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh50nFvZ1nGl5yq3uz-vVCdhP9xuTGDEEVGYvF_VXj-bjuwLB_kKlKjninnlZaK_nEEXnTARz1o9nn3KSOLE26ZFsDzZUHE4eePCxkSB-_N3kUohV5mDWJQfEMsM0lIZsyuYTsSPxwilSM/s1600/uskomaton.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh50nFvZ1nGl5yq3uz-vVCdhP9xuTGDEEVGYvF_VXj-bjuwLB_kKlKjninnlZaK_nEEXnTARz1o9nn3KSOLE26ZFsDzZUHE4eePCxkSB-_N3kUohV5mDWJQfEMsM0lIZsyuYTsSPxwilSM/s640/uskomaton.JPG" width="426" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Pidin viime viikonlopulla syntymäpäiväjuhlani pienelle lähipiirilleni, kuten tervetuliaispuheessani sanoin, tukiverkostolleni. Niille ihmisille, jotka kulkevat rinnallani jokainen päivä. </span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Tyttäreni, joka on taitava ruuanlaittaja, tuli auttamaan minua jo edellisenä päivänä. Jaoimme työt, hänelle suolaiset ja minulle makeat palat. En halunnut juhliini sitä perinteistä voileipäkakkua vaan jotain hieman erilaista ja sitä myös sain. Olihan siinä väkertämistä molemmille pariksi päiväksi, mutta lopputulos oli juuri minun näköiseni.</span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Päivästä tuli myös minun näköiseni. Vieraat viihtyivät, ilta tummeni ja saimme viettää oikein mukavaa aikaa, mukana tietysti myös pikkuprinsessamme, lapsenlapsemme, jotka esittivät ohjelmaakin. Jopa mieheni oli saanut aikaiseksi puheen ja se lämmitti sydäntäni.</span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Tässä kuvia tarjoiluista :</span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgWG6UpUINTA21kUBBgfCXNtlJwXWapn6HMApTLSuAMsMn5XeVaMOU-92bv2meZh_2kN-IK_VbnFPAKDTeYQ0exg_CwglXm9bejnaYWKETK7xtNVwsyY52Q_N7-k_4q9XHfPHiMZh6robw/s1600/parhaat+punajuuret.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgWG6UpUINTA21kUBBgfCXNtlJwXWapn6HMApTLSuAMsMn5XeVaMOU-92bv2meZh_2kN-IK_VbnFPAKDTeYQ0exg_CwglXm9bejnaYWKETK7xtNVwsyY52Q_N7-k_4q9XHfPHiMZh6robw/s640/parhaat+punajuuret.JPG" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Punajuuri-vuohenjuustoquichet olivat ihan uusi ja todella maittava tuttavuus ja ne sopivat myös keliaakikoille, koska leivontaan käytettiin tattarijauhoa. Samalla lautasella oli juusto-mustaherukkaleivoksia maalaislimpun päällä. Oikeassa reunassa kurkistelee lohinappeja eli ruissipsejä täytettynä Valtasen lohihyvällä.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgPKGKoDEzLrFm-t7mLfPJEPalIHz59KRq6PNJz3cOssqUEVuFn0b6_f_2Ln03LZkfsUNC5ELhwxRMqKDNT982zA10lE92ioAZvuOBYTzTG_ti92KWYj4uFRpVq2Snw0uU6N1l6mqeYkIU/s1600/44.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgPKGKoDEzLrFm-t7mLfPJEPalIHz59KRq6PNJz3cOssqUEVuFn0b6_f_2Ln03LZkfsUNC5ELhwxRMqKDNT982zA10lE92ioAZvuOBYTzTG_ti92KWYj4uFRpVq2Snw0uU6N1l6mqeYkIU/s640/44.JPG" width="640" /></a></div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"> </span><br />
<div style="text-align: center;">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"> Tässä tonnikala-ja tomaattimozarellabruschettaa. Aivan ihania nekin. Hyvä tässä on kehua kun katselin vain vieressä tyttäreni työskentelyä.</span></div>
<br />
<div style="text-align: center;">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEifkZlFOUy-Nv0BdjfFSZaX-Uqh9t2nrSxiBqj3fRBzGqMIKYoEnT1nHbcPxmgenVWDOnTGF-XgJl5F8eOd3vP9tEreOBTfzejfnCf6JBNIL7KH1h2HsV9TVvUnoPF0eCQczkzflQqBYzM/s1600/toastskagen.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEifkZlFOUy-Nv0BdjfFSZaX-Uqh9t2nrSxiBqj3fRBzGqMIKYoEnT1nHbcPxmgenVWDOnTGF-XgJl5F8eOd3vP9tEreOBTfzejfnCf6JBNIL7KH1h2HsV9TVvUnoPF0eCQczkzflQqBYzM/s640/toastskagen.JPG" width="640" /></a></div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"> Tässä tarjoillaan lohileivoksia, joissa oli hyydytettynä kylmäsavulohta. Oikealla on Toast-skagenleivoksia koristettuna ravunpyrstöillä.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjk1cpHTHzfbmwBExfj_Ev7Aw7FrQqx1-_0ksGu7OG_1-HuPSHmWHizxhlfYhgBhPrqDCjQ4H0K1ZCX0Xk5pDZVhS-zAcRig52ylIp0StNqsmdnB7sFNK60i7OZdG0b3_G7tav1oP1iMeE/s1600/22.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjk1cpHTHzfbmwBExfj_Ev7Aw7FrQqx1-_0ksGu7OG_1-HuPSHmWHizxhlfYhgBhPrqDCjQ4H0K1ZCX0Xk5pDZVhS-zAcRig52ylIp0StNqsmdnB7sFNK60i7OZdG0b3_G7tav1oP1iMeE/s640/22.JPG" width="640" /></a></div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"> Tässä taas täytettyjä munanpuolikkaita ja oikealla paahtoleivälle pursotettua guacamolea.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"> Näistä sai kyllä vatsansa täyteen, mutta pitihän sitä makeallekin jättää tilaa.Täytekakun koristelin mahdollisimman yksinkertaisesti, pursottamalla vain ruusukkeita pinnalle. Punaiset macaronit juhlistivat pikkujoulua.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhvccdEqHC5a9huF7okxMP6gL_dJ37X7J0PmH30JvC_Kf_RshvjZaWR1kVCbaUTxW26iohg_MJscxOJNsjd4B2UDlfG7Fgy_Lw6TVqYH9Prdv-yq1TMQwny2IU1jfoFouWSWp2H_mkEcLA/s1600/60v-juhlat+020.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhvccdEqHC5a9huF7okxMP6gL_dJ37X7J0PmH30JvC_Kf_RshvjZaWR1kVCbaUTxW26iohg_MJscxOJNsjd4B2UDlfG7Fgy_Lw6TVqYH9Prdv-yq1TMQwny2IU1jfoFouWSWp2H_mkEcLA/s640/60v-juhlat+020.JPG" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEijwVaMP7J2OHBToIgwmN4c8E_IOWxBbjft1DlRL8DhlXpVfQgNBx46vaLYSgCa95b3KGidpxCWQbcW3TfQOLZB26qiPEMTYBWMAb1WL_49mXsaAf3-Fuc8JWzRoLnsSdsfDqf2OD897iM/s1600/bebet.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEijwVaMP7J2OHBToIgwmN4c8E_IOWxBbjft1DlRL8DhlXpVfQgNBx46vaLYSgCa95b3KGidpxCWQbcW3TfQOLZB26qiPEMTYBWMAb1WL_49mXsaAf3-Fuc8JWzRoLnsSdsfDqf2OD897iM/s640/bebet.JPG" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"> Oma herkkuni on bebe-leivos. En jaksanut väkertää niitä vuokiin laitettavia, joten päädyin Kinuskikissan sivulta saatuun vinkkiin tehdä niitä pellillinen ja sitten vain leikkasin ne paloiksi ja koristelin pikkuruisella kermavaahtopursotteella..</span></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"> Näistä siis koostui minun synttärijuhlapöytäni tarjoilut. Olen vieläkin niin tyytyväinen siitä, etten päätynyt helppoon voileipäkakkuun, vaan sain pöydästä hieman erinäköisen. </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"> Ilta kului rattoisasti ja tämä juhla jäi minun ja varmasti muidenkin mieleen oikein mukavana pikkupysähdyksenä vuosikymmenten välillä.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"> Lahjoja tuli, niin myös kukkia.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"> Olen nyt onnellinen 60-vuotias puoliso, äiti ja mummu ja odotan innolla, mitä seuraavat vuodet ja toivottavasti myös vuosikymmenet tuovat tullessaan.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgBapKae29F2tOsRhQIBEqvM6-j7xg9-gMI3U5DxLjpLIPy_HSPb9GNYIoTMcJVWUmu1a9Jp-eHxa6TF5uaROZC6a0HUdE0y563NLGw-CiB5MEsBv_t8IOkm5jBQAI618uOTZbBX-4sAyE/s1600/60v-juhlat+101.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgBapKae29F2tOsRhQIBEqvM6-j7xg9-gMI3U5DxLjpLIPy_HSPb9GNYIoTMcJVWUmu1a9Jp-eHxa6TF5uaROZC6a0HUdE0y563NLGw-CiB5MEsBv_t8IOkm5jBQAI618uOTZbBX-4sAyE/s640/60v-juhlat+101.JPG" width="640" /></a></div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"> Tässä ehkäpä mieluisin lahjani, Cilla`s-liikkeen kynttilä jalopuukansineen.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"> Ilman kauniita kukkia mikään juhla ei tuoksu eikä näytä hyvältä. Niistä tuoksuista nautin täällä vieläkin.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiwiviHEaSD6jSWtQNMYeoy2imjbYe4slcp1QClXb1eSz698VK8ouyhNCIjf4bxMwJtIjFKFDHbzLX7BuWt1WIBVgNtYiHx7PJQ3BZMn0sQbu-8OnE-vL3z3HTMMtJPvgSS29ehg3JASz8/s1600/60v-juhlat+099.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiwiviHEaSD6jSWtQNMYeoy2imjbYe4slcp1QClXb1eSz698VK8ouyhNCIjf4bxMwJtIjFKFDHbzLX7BuWt1WIBVgNtYiHx7PJQ3BZMn0sQbu-8OnE-vL3z3HTMMtJPvgSS29ehg3JASz8/s640/60v-juhlat+099.JPG" width="640" /></a></div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"> Toivottavasti joku sai näistä vinkkejä itselleen ja reseptejä voin laittaa myöhemmin.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Oikein ihanaa Joulun odotusta teille kaikille!</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Paula</span><div class="blogger-post-footer">KOMMENTOI:</div>Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/05200790691906810234noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5172146979077156342.post-84099441045688051442015-11-26T09:33:00.001-08:002015-11-27T10:39:51.558-08:00Mun kotini on täällä<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Marraskuisen harmaata iltaa ystäväni</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Kun aikoinani aloin seuraamaan tyttäreni innostuksesta blogeja, niin suurimmaksi osaksi ne olivat vaatebloggauksia. Ne vaan eivät olleet minun juttuni, siis ne vaatteet, bloggaus kylläkin iski heti sydämeen. Jospa minäkin joskus....ja tässä sitä ollaan. Vaatebloggauksia minulta on turha odottaa, sillä tuntuu, että vaatekaappini on vuodesta toiseen sama. Puolet pienempi kuin mieheni.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Mutta kun löysin ns lifestylebloggaukset kotikuvineen ja muine aiheineen, olin ihan myyty. Uusia blogeja tulee varmaan päivittäin uusia, mutta seuraan kuitenkin eniten niitä oman näköisiäni. Ja haaveilen. Haaveilen siitä ja tuosta, tuonkin haluaisin, saan valtavia inspiksiä, mutta suurin pulma on toteuttaminen. 1970-luvulla rakennettuun taloon mahtuu elämän varrella tehtyjä hankintoja yhtä paljon kuin niitä ei-niin-minun-näköisiäkin, mutta perintönä tulleita huonekalujakin, joista en malta luopua. Vaikka olenkin supernopea tavaroiden hävittäjä, niin nuo tietyt tavarat ovat ja pysyvät. Kuten mieheni sanoo, että koskaan ei voi kotiin tullessa olla varma siitä, etteikö sänkyä olisi viety kirppikselle myyntiin.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg7pF9kJ520UTfeLfzclNnv2z5IUEIfECyIX_BJ0om6eS6LwORma448ZZV7KR38J74x3noElel4HL8DMmaxvqyvu70NJVvPJAXh1abb6EQorUa2A0AuHrIxQs6IY7T_n2ausXRia1B2Fjg/s1600/KOTIKUVAT+010.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="425" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg7pF9kJ520UTfeLfzclNnv2z5IUEIfECyIX_BJ0om6eS6LwORma448ZZV7KR38J74x3noElel4HL8DMmaxvqyvu70NJVvPJAXh1abb6EQorUa2A0AuHrIxQs6IY7T_n2ausXRia1B2Fjg/s640/KOTIKUVAT+010.JPG" width="640" /></a></div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Kerroin jossakin postauksessani, että tyylini on selkeän ja romanttisen välillä. Linjojen pitäisi olla yksinkertaisia, mutta aina mukaan pitäisi mahtua jotain hieman bling-blingiä. Nuorena olin täysin mustavalkoinen. Kodissamme ei ollut mitään muuta väriä kuin mustaa ja valkoista. Jos anoppi koetti ujuttaa jotain roosaa kuppia, niin kaapin perälle päätyi varmasti. Nyttemmin elämääni ovat tulleet värit. Kaikki muut, paitsi ei sininen. Joku sanoi, että senkin aika tulee, mutta nähtäväksi jää.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEirjWHBLIezxGGJoaUxK7zJAKYuegQymqKEfK35RVmMuElGOn5Cu7MjvlmzG63jmaP96NFASYkR5GBqhEZlu61R1d09iuaY2ZVZMrbWFizuja8I5vhIbze6pOnyHTGwdvTOccGv0A8eHbg/s1600/KOTIKUVAT+038.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="425" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEirjWHBLIezxGGJoaUxK7zJAKYuegQymqKEfK35RVmMuElGOn5Cu7MjvlmzG63jmaP96NFASYkR5GBqhEZlu61R1d09iuaY2ZVZMrbWFizuja8I5vhIbze6pOnyHTGwdvTOccGv0A8eHbg/s640/KOTIKUVAT+038.JPG" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Tuolla perällä oleva ruokailukalusto on perintö mieheni vanhemmilta. Tilaahan meillä tässä talossa on 180 neliötä eli tavaraa kyllä mahtuu, mutta miten sijoittaa ne kaikki, onkin jo toinen asia. Tuon pöydän, jonka paikka tulee olemaan aina tuolla, ääreen mahtuu suuri joukko sukulaisia ja ystäviä ruokailemaan ja seurustelemaan ja tuon pöydän ääressä on tehty tärkeitä päätöksiä, vietetty ainakin 30 joulua ja muuta suurta juhlaa suuren joukon kanssa ja juuri siksi se on tärkeä meille. Mutta, on vain yksi ja iso asia. Minä haluaisin maalauttaa sen valkoiseksi, mutta vielä en ole mieheltäni saanut lupaa siihen ja tuskin tulen koskaan saamaankaan. Onhan se hänen kodistaan lähtöisin. Perällä on mummoni senkki ja sekin on tehnyt mieli sutia valkoiseksi sen sadat kerrat, mutta en ole uskaltanut - vielä.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj3b75mBw4AOH7AQ_m4ppA25wKHkzy9qLJ_yvrzd6IcWX3p1DWsZo_5jqRlhp7YxjSvM9M_aVJAuXMUj8B7i3wKDMLt8ZlhMf2oFNOBWYBOC8DtYBbLlGFz5qk7OAkSkbSLcTJ945sxz_g/s1600/KOTIKUVAT+002.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj3b75mBw4AOH7AQ_m4ppA25wKHkzy9qLJ_yvrzd6IcWX3p1DWsZo_5jqRlhp7YxjSvM9M_aVJAuXMUj8B7i3wKDMLt8ZlhMf2oFNOBWYBOC8DtYBbLlGFz5qk7OAkSkbSLcTJ945sxz_g/s640/KOTIKUVAT+002.JPG" width="640" /></a></div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjYFyWNVtA8Nf2Ww88PB50pM_I8_euri5Mx4_qYiNTUwjnXMcCK55HlU4lVwNNi2rdjX_xSLBMrzP49Cn5xFZuAjCCw-7IlLwoMrn_EdRGICbv0fnhUBRz4RByz0GQg9B1nqy-_yj2XRz0/s1600/KOTIKUVAT+027.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjYFyWNVtA8Nf2Ww88PB50pM_I8_euri5Mx4_qYiNTUwjnXMcCK55HlU4lVwNNi2rdjX_xSLBMrzP49Cn5xFZuAjCCw-7IlLwoMrn_EdRGICbv0fnhUBRz4RByz0GQg9B1nqy-_yj2XRz0/s640/KOTIKUVAT+027.JPG" width="640" /></a></div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Täällä sitten seurustellaan ja vietetään aikaa ystävien kanssa. Laivapöytä on myös perintö mieheni kotoa.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Se, mitä harrastelen, ovat Alttarit, kuten lapseni sanovat, eli kerään minulle rakkaita ja tärkeitä esineitä ja siirtelen niitä paikasta toiseen. Jokaisella esineellä on oma tarinansa kerrottavana.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgom0VmP3o5ln5Wd1YyMQSGYR5fSfvsHiYkuI8T4AjEqERSYkyowUbEDhF7ThyehyphenhyphenH1O6FvpF0USyl1hp_Q8z20GnXBEDQDyFeUeWxklf8wB8TCEYBkc5fG2OLhJVSycYex-xDXT0I_uUY/s1600/KOTIKUVAT+003.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgom0VmP3o5ln5Wd1YyMQSGYR5fSfvsHiYkuI8T4AjEqERSYkyowUbEDhF7ThyehyphenhyphenH1O6FvpF0USyl1hp_Q8z20GnXBEDQDyFeUeWxklf8wB8TCEYBkc5fG2OLhJVSycYex-xDXT0I_uUY/s640/KOTIKUVAT+003.JPG" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjGKTvkPmGNU9KCC-aFy0oVcz9bZNEmpyIpqWkQQJoMlQbslXNAo6i8tDqp6-9ao9bdP2iuG77DsF9VNr9cWo-JLJG6rFRFIcDSblMysx6MzgfLDKTcSfkUDiMGk8oYYIKLjEvpKg5KHYc/s1600/KOTIKUVAT+004.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="425" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjGKTvkPmGNU9KCC-aFy0oVcz9bZNEmpyIpqWkQQJoMlQbslXNAo6i8tDqp6-9ao9bdP2iuG77DsF9VNr9cWo-JLJG6rFRFIcDSblMysx6MzgfLDKTcSfkUDiMGk8oYYIKLjEvpKg5KHYc/s640/KOTIKUVAT+004.JPG" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEimtXob8Pj7pA8Rwf5ggNmhs-WBxZ0eeMWM55P9NPGUxc7fwhX-57zlWCYZIX-IDmfTi5dPDVBmUoS6i5AJpImTOGiiknjLLyrjuuBjzQ-j1rcwmVhYCOQIe9kqN5yacB5Xus0X0kNpYNo/s1600/KOTIKUVAT+025.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEimtXob8Pj7pA8Rwf5ggNmhs-WBxZ0eeMWM55P9NPGUxc7fwhX-57zlWCYZIX-IDmfTi5dPDVBmUoS6i5AJpImTOGiiknjLLyrjuuBjzQ-j1rcwmVhYCOQIe9kqN5yacB5Xus0X0kNpYNo/s640/KOTIKUVAT+025.JPG" width="425" /></a><span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEguItZHeiRw_FomfCbcPwsXT3nxMtxq5CNLYEXKFu8TMPIRuDfSPtDEWd1A7fpkdtCI6ntSEWElsGu-iBxX4M_cC3X6t6xIpGq4nDLkPs6ZpzUAN9W1vBpaKOmL9DBT_sgmBwrj-R-LFPc/s1600/KOTIKUVAT+028.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="425" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEguItZHeiRw_FomfCbcPwsXT3nxMtxq5CNLYEXKFu8TMPIRuDfSPtDEWd1A7fpkdtCI6ntSEWElsGu-iBxX4M_cC3X6t6xIpGq4nDLkPs6ZpzUAN9W1vBpaKOmL9DBT_sgmBwrj-R-LFPc/s640/KOTIKUVAT+028.JPG" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjOYRSlrDQInxxs46nYBN8W6o9KQY_qlftP6XiJWZm6ddAVmyTX31qDpNdFXmjKV0ZkjU27QUREtJlpIYllPSJWvE7cqb3zWiqB9IFJKQyAgcQ1BGpwrPn3I5dQpEed6Anbs0Ksrw6WiAc/s1600/KOTIKUVAT+033.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="425" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjOYRSlrDQInxxs46nYBN8W6o9KQY_qlftP6XiJWZm6ddAVmyTX31qDpNdFXmjKV0ZkjU27QUREtJlpIYllPSJWvE7cqb3zWiqB9IFJKQyAgcQ1BGpwrPn3I5dQpEed6Anbs0Ksrw6WiAc/s640/KOTIKUVAT+033.JPG" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Alimmaisessa kuvassa olevat valopallot mieheni toi Azoreilta 5 vuotta sitten kun nuo pallurat eivät vielä olleet rantautuneet Suomeen. Meillähän tuli kaupassa melkein perheriita, kun minä olin sitä mieltä, että ei tuon kokoista pallosarjaa lähdetä kuljettamaan Suomeen, nehän täyttävät yhden matkalaukun. Mutta hän halusi niitä yhtä paljon kuin lapsi löytämäänsä lelua ja nythän hänen on hyvä sanoa, kuinka hän oli aikaansa edellä.</span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Suurin osa tavaroista on matkamuistoja, mutta osa tietysti itse hankittuja, mukana myös kirppislöytöjä.</span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEir9uDVsT1C_yulzf-sb_7PL9WXANcEgQX7udkMb2N4kdsbn1xwZ0tYX8KTO33y4tiCrQZYS641CH5qhZjontjFHGf6A8ab0MZGuoSV9sVaTAB4B0J1Qow-2sBNueq3yQINaHyZE6QQZ1A/s1600/KOTIKUVAT+034.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEir9uDVsT1C_yulzf-sb_7PL9WXANcEgQX7udkMb2N4kdsbn1xwZ0tYX8KTO33y4tiCrQZYS641CH5qhZjontjFHGf6A8ab0MZGuoSV9sVaTAB4B0J1Qow-2sBNueq3yQINaHyZE6QQZ1A/s640/KOTIKUVAT+034.JPG" width="426" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Tämä kaappi kuuluu olohuoneen perällä olevaan kaappisarjaan ja onhan siinä hyvä säilyttää vaikkapa mitä.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiGf-HhSTGRh4F7sosvwLaOJW0TcIdUdu8xwp3AVTnV-TfsNQRACLrEox1VwKydd8lnC2bGcnPkKOX5JuNb8ZH9M2715-NsHV8X_XmkWX6mpLr_0f8CdBigK-6zwNAOMFjOlm1_zAuCH-M/s1600/KOTIKUVAT+046.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiGf-HhSTGRh4F7sosvwLaOJW0TcIdUdu8xwp3AVTnV-TfsNQRACLrEox1VwKydd8lnC2bGcnPkKOX5JuNb8ZH9M2715-NsHV8X_XmkWX6mpLr_0f8CdBigK-6zwNAOMFjOlm1_zAuCH-M/s640/KOTIKUVAT+046.JPG" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Omaan valtakuntaani eli keittiöön olen erittäin tyytyväinen, vaikkakaan me emme asuneet vielä talossa kun tänne valittiin uusia kaapistoja ym. Muutimme vasta valmiiseen kotiin, jonne mieheni veli oli vaimonsa kanssa valinnut kaikki materiaalit. Mutta aika yksiin on mennyt, sillä vielä ei ole niitä valintoja kaduttu. Keittiö on pieni, mutta erittäin toimiva. Siellä on hyvä viuhutella vispilää päivästä toiseen.</span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Tällaista meillä siis on. Olemme itse erittäin tyytyväisiä kotiimme. Täällä on hyvä olla. Mutta ainahan voi tehdä muutoksia ja haaveilla. Haaveilusta puheenollen kerron tässä vitsiltä tuntuvan asian, joka kuitenkin oli meidän perheen aamukeskustelu tässä muutama viikko sitten. Sanoin miehelleni, että sinä olet sitten kummallinen, kun et koskaan haaveile mistään. Minulla taas on haaveita, pieniä kylläkin, mutta juuri ne haaveet kantavat tässä elämässä. No, tähän mieheni tokaisi, että onhan hänellä haaveita, mutta kun hän sanoo ne ääneen, niin vastaus on kuulemma, että SEN jos menet tekemään, niin tulee lähtö kyllä. No, ehkäpä siksi, että hänen haaveensa ovat hieman eri hintaluokkaa kuin minun haaveeni.</span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Mutta etten väsyttäisi teitä, niin muutama kuva vielä lisää ja tiedätte, millainen on minun kotini.</span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgJ2h2jchFGvFCRnc23SqfJL0KcyaY9qb6pCVt1bYRRxET16lqPuRwgFnoSNfvre78SC7RND9NqsStljjBbglGgUjgQ3q7AznCQ_GuJwYwanc88_m-yaTrMDmCbP0_b51xQDD8scRTZcwc/s1600/KOTIKUVAT+001.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgJ2h2jchFGvFCRnc23SqfJL0KcyaY9qb6pCVt1bYRRxET16lqPuRwgFnoSNfvre78SC7RND9NqsStljjBbglGgUjgQ3q7AznCQ_GuJwYwanc88_m-yaTrMDmCbP0_b51xQDD8scRTZcwc/s640/KOTIKUVAT+001.JPG" width="426" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjBiMuPAYD_lVwLoS4J-ZvuRlgRG8GYWyNu0KywnhPV9qcZ3XZN13tFzqaVUOLMERppc3SXB5uw1EBHuep0xap-S4CwVa2fQKUOjZPkhUpItkwLK6tGbkPhIfS9yFJlSzJEW_KGV50Mbos/s1600/KOTIKUVAT+013.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjBiMuPAYD_lVwLoS4J-ZvuRlgRG8GYWyNu0KywnhPV9qcZ3XZN13tFzqaVUOLMERppc3SXB5uw1EBHuep0xap-S4CwVa2fQKUOjZPkhUpItkwLK6tGbkPhIfS9yFJlSzJEW_KGV50Mbos/s640/KOTIKUVAT+013.JPG" width="640" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiVDR7UhIvZ1vr03vCuiSVFJBXNughMhqxjJxjiiPAKehN0RXLIeq7UnFTDzGvYp2X_IsqBRYjOGm_uotAo5DRohNsYGHeM80ypld8xAKC7S7MnB0f9rQyUZQXuWUMMlsJndZQuRPnbpmE/s1600/KOTIKUVAT+029.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiVDR7UhIvZ1vr03vCuiSVFJBXNughMhqxjJxjiiPAKehN0RXLIeq7UnFTDzGvYp2X_IsqBRYjOGm_uotAo5DRohNsYGHeM80ypld8xAKC7S7MnB0f9rQyUZQXuWUMMlsJndZQuRPnbpmE/s640/KOTIKUVAT+029.JPG" width="640" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiLufLbhOj_C9Z8jKfMCMX0VeKC0f5O4m_ULAlRpr2Ue7qnWlkX8YoG4BUdrX9Oc84uSYBCnMeiDJQyHJnNS0AFGERTfYzsEmWL3WZukqamXnaFXq_FgllpJRoGezmP1C67Rn52XvbGFqA/s1600/KOTIKUVAT+015.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiLufLbhOj_C9Z8jKfMCMX0VeKC0f5O4m_ULAlRpr2Ue7qnWlkX8YoG4BUdrX9Oc84uSYBCnMeiDJQyHJnNS0AFGERTfYzsEmWL3WZukqamXnaFXq_FgllpJRoGezmP1C67Rn52XvbGFqA/s640/KOTIKUVAT+015.JPG" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Oikein ihanaa pikkujoulun aikaa teille kaikille!</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Viimeisinä kuvina melkein oman blogini nimi muistuttamassa nukkumaanmenoa ja vielä se paras lause, mitä voi katsella suihkussa.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjRXFiQh-Mc2xuiadD8iWmsBqizLbAsHCTiU32EGwVSLCXL8nvAaOcF3U1_yWhWqPH1JAyipOxfgUA4u-HsYQ0sgCx83E7lzFhtzi-eeSzDr5TFcatIRNzjJgVL101RUqF6F4t3L7zbSTU/s1600/nobody+001.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjRXFiQh-Mc2xuiadD8iWmsBqizLbAsHCTiU32EGwVSLCXL8nvAaOcF3U1_yWhWqPH1JAyipOxfgUA4u-HsYQ0sgCx83E7lzFhtzi-eeSzDr5TFcatIRNzjJgVL101RUqF6F4t3L7zbSTU/s640/nobody+001.JPG" width="640" /></a></div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Paula</span><div class="blogger-post-footer">KOMMENTOI:</div>Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/05200790691906810234noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5172146979077156342.post-8986517337946342772015-11-17T08:30:00.000-08:002015-11-17T22:08:44.162-08:00Lusikka sopassani<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgHKTbbBYfuB17Kwp_IBsG8ds0yI-lOwKhScdJs5FTJpRag6XCUl7fqVDDCWwn-cPKSpSbCMTajt5_gUJbaHEY_eck7gUszFKpzw_pp0j7bjQAv-SwfGu1NIcKUDg2SsNQYZk2K7grW7G4/s1600/kaikkeist+paras.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgHKTbbBYfuB17Kwp_IBsG8ds0yI-lOwKhScdJs5FTJpRag6XCUl7fqVDDCWwn-cPKSpSbCMTajt5_gUJbaHEY_eck7gUszFKpzw_pp0j7bjQAv-SwfGu1NIcKUDg2SsNQYZk2K7grW7G4/s320/kaikkeist+paras.JPG" width="320" /></a></div>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Tervehdys ystäväni</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Näinä päivinä tulee kuluneeksi vuosi siitä, kun tein melko täydellisen ruokaremontin. Sen ansiosta olen nyt 20 kg kevyempi tuohon vuodentakaiseen olooni. En aio saarnata, mitä kannattaa syödä tai mitä ei, kerron vain omasta ruuanlaitostani ja ruokailutottumuksista.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Tiedän, että olen leipuri, mutta en ruuanlaittaja, kunnes alkoi vuosi 2015. </span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Olen aina ollut töissä se eväidenkantaja, enkä ole vieraillut ruokasalissa moniakaan kertoja. Söin aina voileivän ja join kupin kahvia sillä seurauksella, että napostelin illalla sitten kaikkea mahdollista, eniten kuitenkin makeaa.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Poikkesin tässä yhdessä entisessä työpaikassani, jossa minua tuli vastaan nauraen vanha työkaveri. Hän sanoi, että nähdessään minut, hänelle tulee aina mieleen Saarioisten kanakeitto. Söin sitä varmaan 2 vuotta ruokatunnilla ja ajattelin jo muuttuvani itsekin täydelliseksi kanaksi.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Varsinkin nyt vanhempana olen syyllistänyt itseäni siitä, ovatko lapseni saaneet kotona kotiruokaa vai ovatko he kasvaneet eineksillä. No, kotiruualla he kasvoivat, mutta ruuanlaitto oli minulle se välttämätön paha. Tein muille ruokaa, mutta itse kuittasin ruuan monesti voileivällä ja kahvilla, ajatellen, että ruoka se on, joka lihottaa, ei kahvi-leipä-yhdistelmä.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Vuosi sitten aloin karsia ruokavaliostani ne kaikki herkut, mitä tuli naposteltua pitkin päivää ja aloin syödä kunnon ruokaa. En ole ollut koskaan salaatin ystävä, enkä tehnyt salaatteja nytkään. Niiden sijaan söin fetajuustoa, punajuurta ja muita kasviksia keitettynä. Mutta herkuista, siis leivonnaisista ja karkeista aloin luopua pikkuhiljaa. Pääsin siis irti sokerikoukusta, vaikken koskaan olisi uskonut pääseväni moiseen suoritukseen.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Aamulla syön kunnon aamupalan ja päivällä kunnon ruoka-annoksen. Illalla syön sitten vain hedelmiä, maustamatonta jugurttia yms.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Väliin mahtui joulu, jolloin moni sanoo lihoavansa. Kyllä se vanha sanonta, että se, mitä syö uuden vuoden ja joulun välillä lihottaa, eikä se, mitä syö joulun ja uuden vuoden välillä.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Tottakai söin ja syön yhä herkkuja, mutta paljon, paljon vähemmän. Muistan kun eräänä jouluna söin tuosta vaan Vihreitä kuulia, sen pienemmän paketin kerralla, jolloin tyttäreni sanoi, että hän ei voi käsittää, kuinka joku voi syödä tuollaisen määrän makeaa kerralla. Minä pystyin siihen. Fazerin sininen levy meni hetkessä, samoin pussi irtokarkkeja.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Nyt minulle riittää 3 palaa suklaata ja sekin maistuu jo makealta.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Koskaan en ymmärtänyt, että sen luovuuden ja kekseliäisyyden, jonka käytän leivonnassa, voisin käyttää myös ruuanlaitossa. Nyt perheeseemme ovat palanneet aivan tavalliset arkiruuat ja niiden teko on nyt todella mielekästä. Osaan taikoa aika olemattomista aineksista hyvää syötävää.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Mieheni on yhdeltä ammatiltaan liha-ja kalamestari eli hänen kontolleen ovat jääneet aina ns paremmat ruuat. Hän on aina satsannut myös ruuan ulkonäköön ja makuun, varsinkin kun meille tulee ruokaystäviä kylään. Minulle on jäänyt kattaus ja makeiden herkkujen valmistus.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Mennessäni naimisiin, pääsin myös appivanhempieni elintarvikeliikkeeseen töihin, oman työni ohella. Siellä kokeilimme mieheni kanssa kaikkia uusia herkkuja, mutta kuinka ollakaan, niitä herkkuja tarjottiin vieraille, mutta itse syötiin taas sitä kahvia ja leipää. Asiakkaat kai luulivat, että meidän perheessä on aina täyskattaus iltaisin, mutta totuus oli toisenlainen. No, sisäfilettähän kukaan ei juuri osta silloin kun se on parhaimmillaan eli melkein mustaa, niin silloinhan se piti syödä itse. Sunnuntaisin olikin sitten muilta ostamatta jäänyttä sisäfilettä ja valkosipuliperunoita. Nam vieläkin.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Nyt ruokapöytäämme istuu tyytyväisiä ruokailijoita, kun ruoka on valmistettu rakkaudella puhtaista, kotimaisista raaka-aineista ja myös äiti osaa loihtia herkkuja. Muutakin kuin täytekakkuja.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Tänä vuonna kasvatimme itse perunat, porkkanat, sipulit, tillit ja persiljat. Niitä riittää vielä talven nautintoihinkin.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Arkisin en satsaa kattaukseen, mutta kun kutsumme ystäviämme kylään, laitan esille parhaat astiat ja koetan kattaa kauniisti. Kaunis kattaushan on puoli ruokaa ja tunnelmaa. Meillä on 4 pariskunnan kerho, joka kokoontuu vuorotellen jokaisen kotiin nauttimaan 3 ja joskus 4 ruokalajin illallisen ja täytyy sanoa, että se jos mikä on yhdessäoloa parhaimmillaan.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Ravintolassa käymme aika harvoin. Tyttäreni luona käyn pari kertaa vuodessa Helsingissä ja hän valitsee aina illaksi jonkin eksoottisen ruokailupaikan. Siksipä mieleeni on jäänyt 2 unohtumatonta paikkaa, joissa ruokailu on ollut taivaallinen nautinto. Toiseksi paras oli syksyisellä reissullamme Mallorcalla, jonka siäänkäynnistä on kuva alhaalla ja se paras on Budapestissa, ravintolassa, jossa kaikki tarjoilijat olivat oikeita oopperalaulajia. Noita tunnelmia eivät kuvaa mitkään otokset, mutta mielessä ne ovat aina.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Nyt nautin ruuanlaitosta, sekä arkipäiväisestä, että juhlavastakin. Kaiken voi oppia vanhempanakin, koskaan minkään uuden aloittaminen ei ole liian myöhäistä. Hyvä ruoka, hyvä mieli, niinhän se menee.</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Laitan tähän loppuun reseptin eräästä lempiruuastamme ja se maistuu aina myös vieraille eli <b><u>NAPPULAPATA:</u></b></span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<b><span style="background-color: #f6f7f8; color: #141823; font-family: "helvetica" , "arial" , sans-serif; line-height: 24.1441px;">n 400 g possun SISÄfileetä ( ei ulkofilettä)</span><span style="background-color: #f6f7f8; color: #141823; font-family: "helvetica" , "arial" , sans-serif; line-height: 24.1441px;"><br />makeaa sinappia<br />grillimaustetta<br />suolaa maun mukaan<br />vähän hunajaa pehmentämään makua<br />purkki kermaa<br />1 pkt Musta Pekka tuorejuustoa (Musta Pekkaa ei enää saa, mutta sen korvaa muu mustapippurituorejuusto)<br /><br />Leikkaa sisäfile noin peukalonpään kokoisiksi paloiksi, ruskista ja lisää mausteet.<br />Sitten kaadat päälle purkin kermaa ja sulatat siihen Musta Pekka-juuston.<br />Annat muhia padan uunissa 175 C:ssa noin tunnin.</span></b><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Oikein nautinnollista viikon jatkoa teille kaikille!</span><br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Paula</span><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh4KM5K3gqo_6mKlTOkaCX95tuWw4f519dFtlZHPkmckH3N3EvjnZa28aQ7NalvYcUM0wZdOX9LUrZ7NowBu0G2oWG3LDT0wfI82Hononljj8lnXbLqsLDf7I-T3G-VLAQ7AUwcJ9bnG3w/s1600/Mallorca+149.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh4KM5K3gqo_6mKlTOkaCX95tuWw4f519dFtlZHPkmckH3N3EvjnZa28aQ7NalvYcUM0wZdOX9LUrZ7NowBu0G2oWG3LDT0wfI82Hononljj8lnXbLqsLDf7I-T3G-VLAQ7AUwcJ9bnG3w/s320/Mallorca+149.JPG" width="240" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="blogger-post-footer">KOMMENTOI:</div>Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/05200790691906810234noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5172146979077156342.post-77319650584403489402015-11-07T10:37:00.000-08:002015-11-08T12:59:58.804-08:00Rakkauteni:leivonta ja macaronitOikein mukavaa lauantai-iltaa blogini seuraajat<br />
<br />
Ajattelin postata teille rakkaimmasta harrastuksestani eli leivonnasta. Siihen innostuin jo pienenä kun seurasin äitini leivontaa. Meillä tehtiin joka viikko pullaa ja kuivakakkuja. Kun aloin seurustella nykyisen mieheni kanssa 42 vuotta sitten, niin meillä häntä minun jälkeeni kiinnosti äitini leipoma pulla. Koska hän on kauppiaan poika, niin heillä syötiin vain kaupan pullaa ja minä taas en saanut sitä koskaan. Niinpä molemmat saivat seurustelun alussa uusia makuelämyksiä.<br />
<br />
Leipomisinnostukseni on vain kasvanut vuosien myötä ja yhä edelleen haen uusia ideoita netistä ja lehdistä. Lastemme synttäreille aloin tehdä sitten jo vähän vaativampia täytekakkuja ja pian huomasin tekeväni niitä myös anopilleni ja ystävillenikin. Kuten olen sanonut itsestäni, että jos/kun innostun jostakin, teen sitä täysillä ja mistä en ole kiinnostunut, siihen en lähde mukaan ollenkaan.<br />
<br />
Tänä päivänä kakkujen teko on jo suuren luokan taidetta. Sokerimassakakkuihin en ole hurahtanut kuin yhden ainoan kakun verran. Ja vain siitä syystä, koska pidän itse niitä niin makeina, että niin minulla kuin monella muullakin se kuorikerros jää lautasen reunalle. Sokerimassasta teen kylläkin koristeita kermakakkuihin ja se, jos mikä on pitkää pinnaa vaativaa ja todella työlästä hommaa. Olen ottanut vastaan aika vaikeitakin haasteita ja ne ovat minulle kuin maratonin maaliintulo:jess, mä tein sen!<br />
<br />
Mutta nämä maagiset macaronit. Niihin hurahdin vajaat 2 vuotta sitten kun tyttäreni pyysi, josko tekisin niitä hänen häihinsä. Lupasin opetella. Kyllä siinä muutama kymmenen pellillistä meni rumien sanojen saattelemana roskiin, siinäkin kun kelpuutan vain ne täydelliset yksilöt. Mutta en antanut periksi, vaan jatkoin opettelua ja nyt muutama tuhat macaronia tehneenä voin sanoa, että kyllä työ tekijäänsä neuvoo. Olen keskustellut monen leipurin kanssa macaroneista ja ongelmista niiden kanssa ja melkeinpä kaikki sanovat, että ne ovat todella haastavia. Vieläkin minulta saattaa mennä koko pellillinen roskiin, vaikka olen tämän vajaan 2 vuoden aikana tehnyt niitä aina samalla reseptillä. Mutta itsekseni olen pohtinut, että esimerkiksi värit käyttäytyvät eri tavalla. Tuosta haasteellisuudesta kertoo sekin, että täällä kotipaikkani lähistöllä tiedän vain pari muuta, jotka tekevät macaroneja ja usein on kännykässäni viesti:sopisiko sinulle, että saisin macaroneja silloin ja silloin. No, sopiihan se.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgbJZRZodhqn7tp63TBkG5IAG9sZ5o3sbaXWvK0ayfPCdu69Nb_VWu2QKwMH8Fd7WPLh-zYtoR9guFpC44z34XDX6l6ky-jkJmzk8R6aU8Zv80ji8LQIfKz0UMG9005uthyphenhyphenc64CwDZF89I/s1600/v%25C3%25A4rimacaronit.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgbJZRZodhqn7tp63TBkG5IAG9sZ5o3sbaXWvK0ayfPCdu69Nb_VWu2QKwMH8Fd7WPLh-zYtoR9guFpC44z34XDX6l6ky-jkJmzk8R6aU8Zv80ji8LQIfKz0UMG9005uthyphenhyphenc64CwDZF89I/s320/v%25C3%25A4rimacaronit.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
Laitan teille tässä nyt oman ohjeeni. Ohjeita on valtava määrä ja jokainen tekee omalla, hyvällä reseptillään,mutta minulle tämä resepti on se kaikkein paras. Macaronithan ovat mukavaa tarjottavaa, koska ovathan ne gluteenittomia ja laktoosittomia. Suomeenhan ne ovat rantautuneet Ranskasta vasta 2-3 vuotta sitten ja ovat nyt niitä trendileivonnaisia.<br />
<br />
<b><u>Tässä sitten ohje:</u></b><br />
<br />
3 munanvalkuaista (itse en enää punnitse niiden määrää, vaan käytän aina L-koon munia<br />
30 g erikoishienoa sokeria<br />
Valkuaisten joukkoon ei saa mennä pisaraakaan keltuaista, sillä silloin peli on pelattu.<br />
Nämä vatkataan niin, että vaahtoon muodustuu ikäänkuin "huippuja".<br />
<br />
Sitten mitataan 120g mantelijauhetta ja 200 g tomusokeria, siivilöidään ne huolella ja sekoitetaan valkuais-sokerivaahtoon. Pastavärin lisään aina tuohon valkuaisvaahtoon.<br />
<br />
Sitten tuleekin se haastavin vaihe. Munavaahto-jauhoseos sekoitetaan ensin puoli minuuttia aika nopeasti sekoittaen ja sen jälkeen varovasti käännellen ja niin kauan, että taikina on tasaisen väristä ja irtoaa helposti leivonta-astiasta. Jos vatkaa liikaa, taikina vetelöityy ja taas on peli pelattu. Mutta kokeilua ja kärsivällisyyttä, niin kyllä siihen oppii.<br />
Sitten seos laitetaan pursotuspussiin. Itse käytän pyöreää tyllaa ja pursotan pellille noin euron kokoisia macaroneja.<br />
<br />
Seuraava haaste onkin maltti, että macaronien pitää antaa kuivua pelillä niin kauan, kunnes sen pinta tuntuu vähän kovalta, eikä sormeen saa tarttua taikinaa yhtään.<br />
<br />
Näiden jälkeen homma onkin jo helppoa. Paistoaika on uunissa 150 asteessa 15 minuuttia. Itse annan macaronien levätä pellillä seuraavaan aamuun ja irroitan ne leivinpaperilta vasta silloin ja yleensä ne irtoavat kauniisti.<br />
<br />
Sitten vain täyttämään niitä. Minä käytän aina sekoitusta, jossa on puolet laktoositonta sitrustuorejuustoa ja puolet Lemon Curdia eli itse tekemääni sitruunahilloa. Tämän täytteen olen muiden kanssa todennut todella hyväksi, koska macaron-leivonnainen sinällään on jo makea, niin tuo sitrustäyte kompensoi makua hyvin. Alkuun käytin hilloja ja minusta ne olivat aivan liian makeita.<br />
<br />
Sitten vain nauttimaan ihanista macaroneista. Suureksi surukseni en saanut viedä noita macaroneja hääpaikalle yhtään, koska pitopalvelu ei sallinut mitään itsetehtyä, mutta onneksi opin näiden leivonnaisten teon kuitenkin.<br />
<br />
Facebookissa minulla on oma ryhmä, jossa on melkeinpä pelkästään leivonnaisia ja muutamia hyväksi havaitsemiani ruoka-ohjeita. Tervetuloa sinne seuraamaan ryhmää <b>Mummun muffinssi</b><br />
<br />
Oikein mukavaa isänpäivää kaikille isille ja ovathan ne miehetkin aikamoisia leipureita. Tässä hääkuva kuitenkin tyttäreni häihin tehdyistä macaroneista, jotka sitten otettiin kotona.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhrn1TpTy-ZiM9pGJetLST56J3KhkX7R7xEBYmX58l4PVIFkem6Lg5Wy7erI8NdWx_tvbRjhiaKwquU3-uxv1kH5F7iBWdKl2TtO0w1exuq_Wsb27DxbrWbEhSe2PQAYRFPoMFdInPrXbo/s1600/h%25C3%25A4%25C3%25A4%25C3%25A4%25C3%25A4%25C3%25A4%25C3%25A4macaronit.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="221" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhrn1TpTy-ZiM9pGJetLST56J3KhkX7R7xEBYmX58l4PVIFkem6Lg5Wy7erI8NdWx_tvbRjhiaKwquU3-uxv1kH5F7iBWdKl2TtO0w1exuq_Wsb27DxbrWbEhSe2PQAYRFPoMFdInPrXbo/s320/h%25C3%25A4%25C3%25A4%25C3%25A4%25C3%25A4%25C3%25A4%25C3%25A4macaronit.jpg" width="320" /></a></div>
<br /><div class="blogger-post-footer">KOMMENTOI:</div>Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/05200790691906810234noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5172146979077156342.post-83220615713326177542015-11-02T10:09:00.001-08:002015-11-02T12:34:38.603-08:00LASTENKASVATUSPOHDINTAA<br />
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span>
<br />
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Keskustelin molempien aikuisten lasteni kanssa tässä viikon sisällä siitä, kuinka paljon he merkitsevät minulle. En haaveillut nuorena isosta lapsimäärästä, mutta ajattelin kuitenkin, että jos minulle heitä suodaan, koetan tietysti olla maailman paras äiti, kuten jokainen muukin äiti varmastikin haluaa. Toisen asian päätin myös nuorena. Jos minusta tulee äiti, koetan selvittää heidän kanssaan kaikki asiat niin, että kotiin olisi aina hyvä tulla. Minut valitettavasti kasvatettiin niin, että kaikki epämiellyttävät asiat koetettiin saada huutamalla perille. Kasvatuskeinoista se on ehkä kaikkein heikoin tapa.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Lapsihan on meille lahja. Saadessamme ensimmäisen lapsemme,
mukana ei ole takuutodistusta eikä tuotteella ole vaihto-oikeuttakaan, vaikka
se alkaisi tökkimään.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Meidän on siis itse rakennettava pohja uudelle elämälle ihan
alusta asti. Se, mille pohjalle haluamme lapsen elämän rakentuvan, riippuu
monista asioista. On asioita, joihin emme vain kerta kaikkiaan pysty
vaikuttamaan, mutta suurin lahja, jonka voimme uudelle elämälle antaa, on
pohjaton rakkaus ja ymmärrys lasta kohtaan. Se ei suinkaan tarkoita sitä,
etteikö elämässä ja perheessä noudateta sääntöjä eikä sitäkään, etteikö joskus
voi joutua jäähylle niin kotona kuin koulussakin. Rajojen asettamiset ovat
juuri sitä rakkautta.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Suurimmat ongelmat tulevat varmaan erimielisyyksistä lapsen
kanssa. Se, kuinka ristiriitatilanteissa toimitaan, riippuu mielestäni melko
täydellisesti vanhemmista. Annetaanko jo puhetta ymmärtävälle lapselle oikeus
kertoa, miksi on tehnyt väärin ja annetaanko hänelle puheenvuoro samoin kuin
aikuiselle. Lapsihan haluaa ainakin aina ilmoittaa ensimmäisenä koulusta
tultuaan ne kivat asiat.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Suurin virhe kasvatuksessa mielestäni on se, että
ristiriidat päättyvät vanhemman huutoon ja oman kontrollinsa menetykseen. Jos asioiden
käsittely päättyy aina huutoon, saatikka lapsen moittimiseen ja jopa uhkailuun,
silloin peli on menetetty. Lapsi ei opi luottamaan vanhempaan ja oppii
pelkäämään negatiivisten käsittelyä jo etukäteen tietäen, mikä on lopputulos.
Usein hän valitettavasti alkaa itse jo pienenä huutamaan asioita takaisin
luullen, että ongelmat ratkeavat sillä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Lasta voi kasvattaa lämmöllä ja rakkaudella. Annetaan
lapselle mahdollisuus olla osallisena siihen, mitä on tehty tai jätetty
tekemättä. Lapsilla on paljon asioita, varsinkin koulukiusaamista, josta olen
puhunut myös omalta osaltani aiemmin ja he eivät yksinkertaisesti uskalla puhua
niistä kotona. Olen itse sanonut omille lapsilleni aina, että ei saa olla niin
kauheaa asiaa, etteikö siitä voisi puhua kotona ja selvittää ongelmat yhdessä
ja hyvin se homma meillä ainakin on toiminut.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Myös sosiaalisten taitojen omaaminen on suuri lahja.
Sosiaaliset taidot eivät ole samaa kuin sosiaalisuus. Ujolla ja
empaattisellakin lapsella voi olla ja onkin usein hyvät sosiaaliset taidot. Lainaan
tässä erään opettajan viisasta mottoa: Vaikka lapsi olisi millainen nero
tahansa, mutta jos häneltä puuttuvat sosiaalisuus ja empaattisuus ,toisen ihmisen
huomioiminen, hänellä ei liene menestymisen mahdollisuuksia tämän päivän maailmassa,
missä olemme tulleet entistä enemmän riippuvaisiksi toisistamme.<o:p></o:p></span></div>
<br />
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Aurinkoista viikkoa kaikille lukijoilleni!</span><o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;">Paula</span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiXS7LfgJo47xBJnD3X6N3U5BSSwrvhkuBQZdCE2-zix5lw5BYcMAgrSCHZINSrAv9vn7XANAvrdjSOG4-iwORUOSLi5l2qCImWWjlyneD5gthLV-ccOSCWVUrexDxNWGKzREKqZ5M6Agk/s1600/raaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaakkaus.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="238" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiXS7LfgJo47xBJnD3X6N3U5BSSwrvhkuBQZdCE2-zix5lw5BYcMAgrSCHZINSrAv9vn7XANAvrdjSOG4-iwORUOSLi5l2qCImWWjlyneD5gthLV-ccOSCWVUrexDxNWGKzREKqZ5M6Agk/s320/raaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaakkaus.jpg" width="320" /></a></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: "verdana" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="blogger-post-footer">KOMMENTOI:</div>Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/05200790691906810234noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5172146979077156342.post-26753241715784213442015-10-25T00:17:00.003-07:002015-10-25T11:56:28.943-07:00Koulukiusaamisesta<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Aurinkoiset huomenet kaikille!</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Talo on hiljainen, mies nukkuu ja nyt on aikaa vain omille ajatuksille. Selailin facebookia ja kun sinne on tullut uusi osio, jossa voi tarkastella muistojaan menneiltä vuosilta, sain sieltä hyvän aiheen tämän aamun bloggaukseen.Yksi syy tai halu perustaa oma blogi olikin juuri se, että kirjoittelin silloin tällöin itselleni ajankohtaisista aiheista facebookiin, mutta sinne ne tuntuivat liian pitkiltä. Joten tässä nyt ollaan.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Vuosi sitten olen avautunut henkilökohtaisesta aiheesta,koulukiusaamisesta. Sitä on ollut aina ja valitettavasti sitä tulee olemaan myös vastaisuudessa. Kukaan ei varmaan onnistu poistamaan sitä, ehkä hieman vähentämään.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Tässä muutama vuosi sitten aihe oli median pyörityksessä niin, että melkein jokainen tuli kaapista ja ilmoitti olevansa kiusattu. Enpä lähde epäilemään tuotakaan, mutta kun kiusaaminen koulussa on sitä tasoa kuin se kohdistettiin minuun itseeni, niin voin sanoa, että arvet siitä jäävät sieluun ikuisiksi ajoiksi.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Asuin pienellä paikkakunnalla silloin oppikouluvuosinani, jolloin kiusaaminen oli pahimmillaan. Kotini oli vielä 5 km kylän keskustasta eli suoranaisessa tuppukylässä. Koulubussi kuljetti meitä ja tänä päivänä nähdessäni sen kokoisen bussin, mieleeni tulee aina nuo ajat. Olimme vähän toisen luokan kansalaisia koko kylän oppilaat ja koska silloin ei ollut mopoautoja, eikä meidän perheellä ainakaan varaa edes hankkia sellaista, niin siellä kotona sitten nyhvättiin kaikki illat ja viikonloput, kunnes alkoi teini-ikä. Kyllä oli kauheaa kuunnella koulussa kun kaverit olivat olleet kylillä, istuneet baareissa, tehneet kaikkea kivaa porukalla, mutta minä en koskaan saanut olla osa tuota porukkaa.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Äiti ompeli kaikki vaatteeni ja koska hän voimakastahtoisena naisena myös vaati minua laittamaan ne päälleni, niin eipä siinä voinut vaatteillakaan koreilla. Muistan kuin eilisen päivän erään hiihtoretken. Minulla ei ollut yhtään kaveria, mutta naureskelijoita kyllä riitti, koska äiti oli ommellut minulle uudet hiihtohousut. Vaikka itse olen syntynyt 50-luvulla, niin niiden malli oli kyllä 30-luvulta. Muistan niin tarkkaan niiden värinkin ja varsinkin sen illan, kun itkin kotona koko hiihtoretkeä.Opettaja oli huomannut, kuinka kukaan ei huolinut minua kaverikseen ja niinpä hän sai minusta hiihtokaverin.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">En ollut koskaan myöskään poikien suosiossa, koska olin aina poikatyttö. Tyttö, joka kävi linnunpesillä, tukka singlattiin aina kivun kanssa ja nuo äidin ompelemat vaatteet eivät olleet koskaan sieltä kutsuvimmista päästä. Naiseuteni löysin vasta myöhemmällä iällä ja nyt niin elämässäni kuin kotini sisustuksessa on tuota romatiikkaa, jota jäin vaille nuorena.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Mieleeni on jäänyt varsin hyvin 2 tyttöä, jotka potkivat koulubussin seiniä ja huusivat, että joko teillä on heinät kengissä kun lähdette sinne kotiinne. Vasta aikuisena olen pystynyt kertomaan heille tästä asiasta ja mikä ihmeellisintä, kumpikaan ei muista kiusanneensa minua, vaan he molemmat tunnustivat itse, kuinka heitä on kiusattu. Niinpä, sieltä se paljastui ja tätä lukiessaan he voivat nauraa, koska asiat on sovittu ja ollaan hyviä ystäviä. Mutta tuon toisen tytön kanssa puhuin asiasta vasta ihan tänä vuonna. Ajatelkaa, asia on tapahtunut 1970-luvulla ja 2010-luvulla muistan sen piikin lihassani yhä. Sattuipa niinkin mukavasti ja helppo nyt on naureskella tuollekin asialle, että tuo toinen tyttö, nyt tietysti aikuinen, fiksu nainen, julkaisi facebookissa jonkin mielipiteensä tms, josta en oikein pitänyt. No, itsellenikin ihan ihmetyksenä melkeinpä hyökkäsin hänen kimppuunsa, menetin malttini siis totaalisesti. Ihmettelin itsekin sitä todella paljon ja pohdittuani aikani asiaa, huomasin, että tuo primitiivinen reaktio juonsi juurensa sinne kiusaamisaikaan ja siksi tuo valtava tunnepurkaus. Niin pinnassa ne arvet kuitenkin ovat vieläkin.Mutta asia tuli käsiteltyä tämänkin ikäisenä ja tuo ihana nainen ymmärsi reaktioni. Minulla on onneksi taito pyytää anteeksi käytöstäni, kun huomaan loukanneeni toista tai tehneeni väärin. Elämän tuomaa taitoa sekin.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Koska isäni oli opettaja tuolla pikkukylän koululla ja oli tunnettu aika ankaranakin kasvattajana, niin en uskaltanut puhua koskaan hänelle tästä kiusaamisesta. Meillä oli isän kanssa ikäeroa 40 vuotta ja isä oli vanhan kansan mies ja arvostettu opettaja. Isä oli sitä mieltä, että kaikkien kanssa on tultava jollakin tasolla toimeen eikä ketään saa asettaa eriarvoiseen asemaan varakkuuden, älykkyyden, ulkonäön, ei siis minkään asian takia. Kaikkia kohdellaan samalla tavalla. No, kenelle olisin voinut puhua. Äitini ei ymmärtänyt asiaa, vaikka koetin puhuakin siitä joskus. Olin aina yksin omine murheineni.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Töihin menin sokerijuurikaspellolle jo 13-vuotiaana, saadakseni itselleni vaaterahaa. Vieläkin muistan ne punaiset farkut ja uuden maiharin, jotka ostin ensimmäisillä rahoillani. Voi sitä onnenpäivää kun sain näyttää kavereilleni, että täältä pesee!</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Elämäni muuttui kiusaamisen kannalta vasta lukioon mennessäni. Vanhemmat kustansivat minulle kielikurssin Englantiin ja seuraavana vuonna aloinkin seurustella yhden kiusaajani, tai sanotaanko kauniimmin, pojan kanssa, joka oli osaltaan myös naureskellut minulle aiemmin. Nyt tuo poika on kulkenut rinnallani 42 vuotta ja ollut aviomiehenäkin 37 vuotta.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Jos voin antaa joitakin neuvoja niille, joiden lapset ovat koulukiusattuja, on se, että puhukaa lastenne kanssa kaikesta ja aina. Olen itse opettanut oman perheeni puhumaan ihan kaikesta, sillä puhumalla asiat ainakin selvenevät ja niillä on tapana myös parantua. Puhukaa, puhukaa, mutta koettakaa osata olla myös hiljaa. On myös tilanteita, joihin vanhemmat eivät saisi puuttua. Niitä ovat esimerkiksi tyttöjen vähäpätöiset riidat kavereista, se kolmas pyörä kun on aina liikaa jne...mutta olkaa ihan oikeasti läsnä lastenne kanssa ja antakaa heille aikaa kertoa myös heidän omat näkemyksensä asioista.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Näillä sanoilla lähdemme uuteen, sopuisaan viikkoon ja toivotan teille jokaiselle oikein mukaviä päiviä!</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Paula</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjIcYoQqqqxh0GG9kOs_DP6PLn-6ziCBVh0VdVSL7WRGdFgIKdKmQt2OVO3jqRQjS2z7ttxAaFlgd3ItBrFbrMnDDd7iWoPDwg0mFWNFvvd0BXqAEwPERPuQVtvUmaIq6RCxkdfcIIH-N4/s1600/koulukiusaaminen.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjIcYoQqqqxh0GG9kOs_DP6PLn-6ziCBVh0VdVSL7WRGdFgIKdKmQt2OVO3jqRQjS2z7ttxAaFlgd3ItBrFbrMnDDd7iWoPDwg0mFWNFvvd0BXqAEwPERPuQVtvUmaIq6RCxkdfcIIH-N4/s1600/koulukiusaaminen.jpg" /></a></div>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<div class="blogger-post-footer">KOMMENTOI:</div>Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/05200790691906810234noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-5172146979077156342.post-61736328789495109522015-10-19T10:42:00.002-07:002015-10-25T11:54:36.033-07:00Ensimmäinen postaus : Värien ihana maailma<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Minkä värinen sinä olet ? Onko vaatekaapissasi ja kodissasi enemmän yhtä väriä vai löytyykö niistä koko väriskaala ?Tiedän paljon ihmisiä, joille yksi väri on se ainoa ja sitä löytyy niin vaatekaapista kuin sisustuksestakin. Suoritin tässä muutama vuosi sitten Värianalyytikon tutkinnon ja se oli niissä unelmissani jo pitkään. Kurssi oli todella mielenkiintoinen.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Heti kurssin alussa vetäjä sanoi, että ensisilmäyksellä hän löytää täältä yhden, joka on juuri sitä yhtä väriryhmää eli kevättä. Tiesin heti, että se olin minä. Olinhan kyllä käynyt analyysissä jo 20 vuotta sitten ja olenkin kyllä itse todellinen esimerkki kevätihmisestä.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Värianalyysissähän ihmiset jaetaan 4 eri ryhmään. Lämpimiin kevääseen tai syksyyn ja kylmiin kesään ja talveen.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Mitä ovat nuo lämpimät ja kylmät väri-ihmiset ? No, siinähän voidaan pureutua ihan ihmistyyppiinkin asti. Meille annettiin ammattiesimerkkejä, joista piti valita, mikä vuodenaika ko ihminen on. No, sairaanhoitaja mielletään valkoiseksi ja valkoistahan on sekä kylmä puhdas valkoinen, että lämmin luonnonvalkoinen. Niissä on suuri ero. Poliisi mielletään kylmän siniseksi jne. Mielenkiintoista.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Värianalyysihän perustuu 3 tekijään:ihon, silmien ja hiusten väriin ja silmien värissäkin katsotaan iiriksen ulkoreunaa. Onko se pehmeä, silmän väriin sulautuva lämmin väri vai kuten tussilla vedetty viiva iiriksen ympärillä, jollainen on kylmillä väri-ihmisillä. Haastavin analysoitava tapaus oli kalju mies.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Käytyäni tuon kurssin tulin kotiin innokkaana ja tein analyysin miehelleni. Sitten hain hänen vaatekaapista toiseen käteen paitoja, joita hän pitää aina ja toiseen käteen paitoja, joissa ei ole mitään vikaa, mutta hän vain ei käytä niitä. Kysyin, mikä ero näillä on ? Vastaus oli, että kai se nyt siihen analyysiin perustuu. Juuripa niin, siihen. Koska hän on kevät, niin kylmät värit eivät sovi hänelle. Tiedämmehän jokainen nainen, että on kauniita vaatteita, mutta jokin niissä vain on, että ne jäävät sinne kaappiin. Ja syy on juuri näissä väreissä.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Hiukset ovat asia, johon itse, valitettavasti kiinnitän paljon huomiota. Katson, kuinka joku on pukeutunut kauniisti, mutta hiusten väri on väärä. Silloin kokonaisuus ei anna hyvää tunnetta. Kylmille ihmisille sopivat platinanvaaleat tai muut kylmät hiusvärit ja meille lämpimille kellertävät, punertavat yms.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Myös korut määräytyvät analyysin ja kokemuksen mukaan. Kylmälle sopivat hopeakorut ja lämpimälle kulta.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Tuo luonneanalyysi on mielenkiintoinen. Itse olen siitäkin hyvä esimerkki. 25 vuotta sitten minulla ei ollut kotona mitään muuta väriä kuin mustaa ja valkoista-ei mitään muuta. Anoppi koetti josku tuoda jotain romanttista, mutta sinne kaapin perälle ne päätyivät. Silloin olin luonteeltanikin musta-valkoinen. Joko hyväksyin asiat tai sitten en-vaihtoehtoa ei ollut.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Nyttemmin elämääni ovat tulleet värit. Pidän pukeutumisessa yksinkertaisuudesta, mutta aina haluan jotain hieman romanttista mukaan. Vaatevarastoni on kyllä niin pieni, että siellä ovat suorat linja ja romantiikka sulassa sovussa rinnakkain. Olen aikuistuttuani ja elämän tuomine opetuksineen muuttunut myös suvaitsevammaksi. Arvostan sitä, että jokaisella on oma mielipiteensä ja koetan elää niin, etten tuomitsisi ketään. Elämä opettaa.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Kotini on jotakin pelkistetyn ja romanttisen välillä. Rakastan kaikia kauniita esineitä, mutta en keräile niitä enää liikaa.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Tuolloin musta-valkoinen-kautena vaatteeni olivat melkein kaikki silti punaisia. Nyt rakastan luonnonläheisiä vaaleitä sävyjä. Yksi väri on, jota kotoani ei löydy kuin yhdessä vaatteessa ja se on siniset farkut. Sininen ei ole koskaan ollut minun värini. Ystäväni sanoi, että kyllä sekin kausi vielä tulee, mutta antaa ajan näyttää.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Tällainen väripohdinta tänään ja blogisynnytys on nyt vaihtunut ensiaskeleiksi blogimaailmassa, Ensin kontataan, sitten opetellaan kävelemään horjuen, sitten toivottavasti kävellään ja siihen kävelyyn haluan teidät kaikki rinnalleni.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Laitan tänne loppuun väriskaalat keväästä ja kesästä, niin voitte miettiä, kumpaa olette. Tähänhän lisätään vielä lämmin syksy ja kylmä talvi. Musta ja valkoinen ovat vain talvi-ihmisen värejä, vaikka toisin luullaan. Ainoa väri, jota löytyy ainoastaan lämpinä, on oranssi. Se on aina lämmin. Ei ole olemassa kylmää oranssia.</span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;">Näillä värieväillä toivotan teille oikein värikästä viikkoa !</span><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj5AckgIxz7VbLHHs7E36erRX4wICjXcNvwMtBpFv8NXAGEHN5z0C3zaoB3acgyBEY5n6nc02jWKU8pedUdI2skoJAby2IgRav1o8510Ra5swYWTuvFziR0LZtJk40B-ZDaepcc18JYH6g/s1600/kev%25C3%25A4t.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="227" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj5AckgIxz7VbLHHs7E36erRX4wICjXcNvwMtBpFv8NXAGEHN5z0C3zaoB3acgyBEY5n6nc02jWKU8pedUdI2skoJAby2IgRav1o8510Ra5swYWTuvFziR0LZtJk40B-ZDaepcc18JYH6g/s320/kev%25C3%25A4t.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg52LbA_YrhFm8WeTiiOWkvE-pP2TUghyphenhyphen_MBZT2KT-bkdOxzsDoo_RPc0cTY8kQWC_li7yhdD74ltaBgKZvbL9dhqZoj-nB00QDabS5R9mHc4hGLIM8k4PfElzBaAXGko2U7x4O4dUdLLs/s1600/kes%25C3%25A4.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg52LbA_YrhFm8WeTiiOWkvE-pP2TUghyphenhyphen_MBZT2KT-bkdOxzsDoo_RPc0cTY8kQWC_li7yhdD74ltaBgKZvbL9dhqZoj-nB00QDabS5R9mHc4hGLIM8k4PfElzBaAXGko2U7x4O4dUdLLs/s1600/kes%25C3%25A4.jpg" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<br /><div class="blogger-post-footer">KOMMENTOI:</div>Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/05200790691906810234noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-5172146979077156342.post-13275309511229202942015-10-17T04:09:00.001-07:002015-10-17T05:16:41.730-07:00Makea unelmani<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><a href="mailto:paula.lahteenlahti@gmail.com" style="background-color: #eeeeee;">Hei !</a></span><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><a href="mailto:paula.lahteenlahti@gmail.com" style="background-color: #eeeeee;"><br /></a></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><a href="mailto:paula.lahteenlahti@gmail.com" style="background-color: #eeeeee;"><br /></a></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><a href="mailto:paula.lahteenlahti@gmail.com" style="background-color: #eeeeee;">Olen blogien suurkuluttaja ja olen jo jonkin aikaa haaveillut omasta blogista. Paikka, jossa voisin jakaa kanssanne elämänkokemuksia, leivonta-ja ruokareseptejä, runoja, elämyksiä maailmalta, siis ihan kaikkea.Tänään tämä blogisynnytys on käynnistynyt.</a></span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><a href="mailto:paula.lahteenlahti@gmail.com" style="background-color: #eeeeee;"><br /></a></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><a href="mailto:paula.lahteenlahti@gmail.com" style="background-color: #eeeeee;">Olen ikuinen haaveilija. Siitä tuo blogin nimi. Haaveilen asioista, jotka eivät toteudu rahalla, kenties kovalla työllä, mutta juuri tuo haaveilu ja unelmointi pitää minut onnellisena. Se on yksi olemassaolevista voimista tärkein, ainakin minulle.</a></span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><a href="mailto:paula.lahteenlahti@gmail.com" style="background-color: #eeeeee;"><br /></a></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><a href="mailto:paula.lahteenlahti@gmail.com" style="background-color: #eeeeee;">Haluan tuottaa hyvää mieltä lukijoilleni. Jaan hyväksi toteamiani asioita. Niin reseptejä, kuin kaikkia muitakin tuotteita, mitä ikinä elämämme ostoslistalle voidaan kerätä.</a></span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><a href="mailto:paula.lahteenlahti@gmail.com" style="background-color: #eeeeee;"><br /></a></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><a href="mailto:paula.lahteenlahti@gmail.com" style="background-color: #eeeeee;">Olen todella innokas leipuri, nyttemmin myös ruuanlaittaja, teen käsitöitä, askartelen, kirjoittelen runoja tai sitten vain siirtelen ja uudistan rakkaita tavaroita kodissamme. Elän perustavallista elämää, johon tietysti kuuluu unohtumattomia elämyksiäkin.</a></span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><a href="mailto:paula.lahteenlahti@gmail.com" style="background-color: #eeeeee;"><br /></a></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><a href="mailto:paula.lahteenlahti@gmail.com" style="background-color: #eeeeee;">Toivotan sinut tervetulleeksi seuraamaan blogiani ja katselemaan, mitähän hassua olen taas tällekin päivälle keksinyt.</a></span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><a href="mailto:paula.lahteenlahti@gmail.com" style="background-color: #eeeeee;">Nyt nautimme auringosta ja palaan luoksenne, kunhan opin tämän bloggaamisen alkuaskeleet.</a></span><br />
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><a href="mailto:paula.lahteenlahti@gmail.com" style="background-color: #eeeeee;"><br /></a></span>
<span style="font-family: Verdana, sans-serif;"><a href="mailto:paula.lahteenlahti@gmail.com" style="background-color: #eeeeee;">Aurinkoisin terveisin Paula</a></span><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiqyMJisYlHmXpoIqiK1krCJEiRNKCH0-G2oSm1eMiCHgX_3gUo9pmDG1OJ5YA8fntqJ432zNxEag8RBjmgvY_s1a0lq3yStOmSW5GB4u_jtEIH6kOalO_ySxrdka1rGoyjd1LFu0b2Gik/s1600/Mallorca+143.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><span style="color: black;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiqyMJisYlHmXpoIqiK1krCJEiRNKCH0-G2oSm1eMiCHgX_3gUo9pmDG1OJ5YA8fntqJ432zNxEag8RBjmgvY_s1a0lq3yStOmSW5GB4u_jtEIH6kOalO_ySxrdka1rGoyjd1LFu0b2Gik/s320/Mallorca+143.JPG" width="320" /></span></a></div>
<span style="background-color: #eeeeee; color: red;"><br /></span>
<span style="background-color: #eeeeee; color: red;"><br /></span>
<div class="blogger-post-footer">KOMMENTOI:</div>Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/05200790691906810234noreply@blogger.com0