Ajattelin postata teille rakkaimmasta harrastuksestani eli leivonnasta. Siihen innostuin jo pienenä kun seurasin äitini leivontaa. Meillä tehtiin joka viikko pullaa ja kuivakakkuja. Kun aloin seurustella nykyisen mieheni kanssa 42 vuotta sitten, niin meillä häntä minun jälkeeni kiinnosti äitini leipoma pulla. Koska hän on kauppiaan poika, niin heillä syötiin vain kaupan pullaa ja minä taas en saanut sitä koskaan. Niinpä molemmat saivat seurustelun alussa uusia makuelämyksiä.
Leipomisinnostukseni on vain kasvanut vuosien myötä ja yhä edelleen haen uusia ideoita netistä ja lehdistä. Lastemme synttäreille aloin tehdä sitten jo vähän vaativampia täytekakkuja ja pian huomasin tekeväni niitä myös anopilleni ja ystävillenikin. Kuten olen sanonut itsestäni, että jos/kun innostun jostakin, teen sitä täysillä ja mistä en ole kiinnostunut, siihen en lähde mukaan ollenkaan.
Tänä päivänä kakkujen teko on jo suuren luokan taidetta. Sokerimassakakkuihin en ole hurahtanut kuin yhden ainoan kakun verran. Ja vain siitä syystä, koska pidän itse niitä niin makeina, että niin minulla kuin monella muullakin se kuorikerros jää lautasen reunalle. Sokerimassasta teen kylläkin koristeita kermakakkuihin ja se, jos mikä on pitkää pinnaa vaativaa ja todella työlästä hommaa. Olen ottanut vastaan aika vaikeitakin haasteita ja ne ovat minulle kuin maratonin maaliintulo:jess, mä tein sen!
Mutta nämä maagiset macaronit. Niihin hurahdin vajaat 2 vuotta sitten kun tyttäreni pyysi, josko tekisin niitä hänen häihinsä. Lupasin opetella. Kyllä siinä muutama kymmenen pellillistä meni rumien sanojen saattelemana roskiin, siinäkin kun kelpuutan vain ne täydelliset yksilöt. Mutta en antanut periksi, vaan jatkoin opettelua ja nyt muutama tuhat macaronia tehneenä voin sanoa, että kyllä työ tekijäänsä neuvoo. Olen keskustellut monen leipurin kanssa macaroneista ja ongelmista niiden kanssa ja melkeinpä kaikki sanovat, että ne ovat todella haastavia. Vieläkin minulta saattaa mennä koko pellillinen roskiin, vaikka olen tämän vajaan 2 vuoden aikana tehnyt niitä aina samalla reseptillä. Mutta itsekseni olen pohtinut, että esimerkiksi värit käyttäytyvät eri tavalla. Tuosta haasteellisuudesta kertoo sekin, että täällä kotipaikkani lähistöllä tiedän vain pari muuta, jotka tekevät macaroneja ja usein on kännykässäni viesti:sopisiko sinulle, että saisin macaroneja silloin ja silloin. No, sopiihan se.
Laitan teille tässä nyt oman ohjeeni. Ohjeita on valtava määrä ja jokainen tekee omalla, hyvällä reseptillään,mutta minulle tämä resepti on se kaikkein paras. Macaronithan ovat mukavaa tarjottavaa, koska ovathan ne gluteenittomia ja laktoosittomia. Suomeenhan ne ovat rantautuneet Ranskasta vasta 2-3 vuotta sitten ja ovat nyt niitä trendileivonnaisia.
Tässä sitten ohje:
3 munanvalkuaista (itse en enää punnitse niiden määrää, vaan käytän aina L-koon munia
30 g erikoishienoa sokeria
Valkuaisten joukkoon ei saa mennä pisaraakaan keltuaista, sillä silloin peli on pelattu.
Nämä vatkataan niin, että vaahtoon muodustuu ikäänkuin "huippuja".
Sitten mitataan 120g mantelijauhetta ja 200 g tomusokeria, siivilöidään ne huolella ja sekoitetaan valkuais-sokerivaahtoon. Pastavärin lisään aina tuohon valkuaisvaahtoon.
Sitten tuleekin se haastavin vaihe. Munavaahto-jauhoseos sekoitetaan ensin puoli minuuttia aika nopeasti sekoittaen ja sen jälkeen varovasti käännellen ja niin kauan, että taikina on tasaisen väristä ja irtoaa helposti leivonta-astiasta. Jos vatkaa liikaa, taikina vetelöityy ja taas on peli pelattu. Mutta kokeilua ja kärsivällisyyttä, niin kyllä siihen oppii.
Sitten seos laitetaan pursotuspussiin. Itse käytän pyöreää tyllaa ja pursotan pellille noin euron kokoisia macaroneja.
Seuraava haaste onkin maltti, että macaronien pitää antaa kuivua pelillä niin kauan, kunnes sen pinta tuntuu vähän kovalta, eikä sormeen saa tarttua taikinaa yhtään.
Näiden jälkeen homma onkin jo helppoa. Paistoaika on uunissa 150 asteessa 15 minuuttia. Itse annan macaronien levätä pellillä seuraavaan aamuun ja irroitan ne leivinpaperilta vasta silloin ja yleensä ne irtoavat kauniisti.
Sitten vain täyttämään niitä. Minä käytän aina sekoitusta, jossa on puolet laktoositonta sitrustuorejuustoa ja puolet Lemon Curdia eli itse tekemääni sitruunahilloa. Tämän täytteen olen muiden kanssa todennut todella hyväksi, koska macaron-leivonnainen sinällään on jo makea, niin tuo sitrustäyte kompensoi makua hyvin. Alkuun käytin hilloja ja minusta ne olivat aivan liian makeita.
Sitten vain nauttimaan ihanista macaroneista. Suureksi surukseni en saanut viedä noita macaroneja hääpaikalle yhtään, koska pitopalvelu ei sallinut mitään itsetehtyä, mutta onneksi opin näiden leivonnaisten teon kuitenkin.
Facebookissa minulla on oma ryhmä, jossa on melkeinpä pelkästään leivonnaisia ja muutamia hyväksi havaitsemiani ruoka-ohjeita. Tervetuloa sinne seuraamaan ryhmää Mummun muffinssi
Oikein mukavaa isänpäivää kaikille isille ja ovathan ne miehetkin aikamoisia leipureita. Tässä hääkuva kuitenkin tyttäreni häihin tehdyistä macaroneista, jotka sitten otettiin kotona.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti