Taas on se aika vuodesta kun lehdessä on kutsuja jos jonkinlaisten herkkujen maisteluun eli on ylioppilaita ja valmistujaisia ja kaikissahan pitää jotain maistaa. Ei mikään ole epäkohteliaampaa kuin ilmoittaa kylässä, että en voi ottaa tuota ja tuota, sillä olen laihdutuskuurilla.
Kotonahan ne kilot kertyvät ja minulla ainakin vielä itseltäni salaa. Jos lusikoi makeaa jugurttia keskellä yötä vain jääkaapin valo seuranaan, niin eihän se lihota. Vain se, jonka syö toisten nähden.
Taitaa olla juomisen kanssa samoin. Se, mitä juodaan toisten nähden, on alkoholin käyttöä. Muu ei.
Minä olen elämässäni laihduttanut useampia kertoja parikymmentäkin kiloa kerralla ja täytyy sanoa, että kertaakaan se pudottaminen ei ole ollut vaikeaa. Vaikein kohta tulee siinä kun pitäisi omasta mielestään pysyä siinä painossa, johon on päässyt. Siinä sitä on tehtävää kerrakseen.
Et voi syödä sitä, etkä tätä, mikä tarkoittaa palaamistasi entisiin ruokailutottumuksiin. Minulla se tarkoittaa välipaloilla elämistä. Siihen en halua enää koskaan palata.
Kuten kirjoitin laihduttamisestani tässä lähempänä kaksi vuotta sitten, aloin vain syödä ruokaa ja jätin välipalat pois. Se tarkoitti, etten enää ostanut jokaisena päivänä ärrältä sitä isoa, valkoista Magnumpuikkoa. Enkä ottanut jokaiselle kahville pullaa. Ne hetket jäivät niin minimiin ja nälkää ei tarvinnut kärsiä koskaan.
En ole koskaan ollut salaatti-ihminen ja sellaista minusta ei saa millään eikä koskaan. Syön vain ns tavallista ruokaa, lisukkeena ehkä salaattia. Jälkkäreitä ruokavaliooni kuului vähän, liikuntaa aivan liian vähän, mutta hyvää oloa senkin edestä.
Nyt ollaan tilanteessa, että painoa on tullut takaisin joku 4-5 kg, mutta itse koen sen takapakkina, johon on tartuttava kiinni tosissaan. Pian ollaan muuten lähtölukemissa.
Mitäkö se tarkoittaa ?
Sitä, että herkkuja syön edelleen, mutta paljon vähemmän kuin tässä välillä söin. On kyllä ihmeellinen asia, että kun tekee itselleen tavoitteen painon pudottamiseksi johonkin lukemaan ja kun siihen pääsee, niin vuoden verran voi syödä niitä herkkuja enemmänkin ja kappas vaan- sitten ollaan taas kamppailemassa kilojen kanssa!
Eli on palattu samoihin tapoihin ja tottumuksiin.
Onhan toden totta, että me kaikki olemme rakenteiltamme erilaisia. Toiset saavat syödä mitä vaan lihomatta ollenkaan, mutta minä valitettavasti kuulun siihen ryhmään, joiden paino lähtee helposti nousuun ja VAIN siksi, että syön enemmän kuin kulutan. Niin yksinkertaista se on.
Onhan paljon suurempia asioita elämässä kuin painonhallinta. Ei edes voi puhua elämän ikävistä asioista ja vastoinkäymisistä yhdessä painonhallinnan kanssa, tiedän sen, mutta sekin vain on ihmeellistä, että kun pystyt hallitsemaan painoasi, hallitset myös muita elämäntilanteita paremmin. Niin sekin vain menee.
Mutta, nautitaan elämästä täysillä ja juhlitaan kun siihen kerran on aihetta.
Tärkeintä on kuitenkin hallita niitä elämän tärkeimpiä asioita ja iloita niistä.
Kilojen kanssa kamppailu on kovaa, mutta tosi elämä se vasta kovaa onkin. Mutta, päätetään tänään, että nautitaan tästäkin kesästä täysillä ja otetaan jokaisesta hetkestä ilo irti.
Kaikkea hyvää ja kaunista sinunkin kesääsi!
Paula
