Niin että näin meillä.
Eipä ollut aprillipila, ei.
Joku voi kysyä nyt, että mitäpä siinä, jos on varaa ostaa. No juuri sitä. Ei todellakaan mitään ihmeellistä, jos on varaa laittaa yhteen tuoliin kiinni 8400 euroa.
Jotenkin tuo mainos tuntui minusta suoraan sanoen irvokkaalta, kun jokainen meistä tietää, missä ja miten tässä maassa mennään.
On nuoria perheitä, vanhempiakin ja on vanhuksia, jotka miettivät, mistä saada päivän ruokarahat kokoon, saatikka sitten ostettua lapsille kausivaatteita. Itsellekin tekisi mieli ostaa välillä jotain.
Olen monen kuullut sanovan ihan suoraan, että eletään kädestä suuhun, eikä sekään riitä aina.
Olen sanonut, etten ota koskaan poliittisesti kantaa näissä blogeissani, en puhu kenenkään puolesta, enkä toivottavasti ketään vastaankaan, mutta usein kerron tyttäreni sanomaa, jossa hän kuvailee Hurstin leipäjonoa Helsingissä. Kuinka lohduton näky se on. Ja aina siihen tulee lisää hänenkin ikäisiään ihmisiä, joilla ei vain kertakaikkiaan ole töitä eikä näinollen rahaa ruokaankaan...
Koska meillä on paljon vanhuksia, omasta tahdostaan työttömiä, joiden rahat eivät riitä jokapäiväiseen leipään, niin miksi meillä maan suurin lehti pystyy ja kehtaa mainostaa etusivullaan normaalihinnaltaan yli 13.000 euron tuolia.
No, lehtihän mainostaa mitä vaan kun tarpeeksi maksetaan. Ja ainakin etusivusta.
Jos joku ajattelee, että nyt olen kateellinen ja kirjoitan siksi, voi heittää sen ajatuksen nurkkaan hetimiten. Myönnän, että olen elämässäni nuorena ollut kateellinen. Ehkäpä se on liittynyt siihen, että toisilla on ollut jotain, mitä minulta on puuttunut, sillä sitähän kateus on. Pitkään aikaan en ole ollut kateellinen,en kenellekään enkä mistään.
Toistan varmaan itseäni, mutta minusta oli niin hyvä lukemani luonnehdinta eri kateuksista. On venäläinen kateus, jossa halutaan ottaa kateuden kohteelta pois se esine/luonteenpiirre/taito, jota kadehditaan. Se on varmastikin tuhoisin kateuden laji ja vika ihmisessä.
Sitten on amerikkalainen kateus:pyritään samaan päämäärään kuin kateutemme kohde, kasvattamalla luonnetta tai jos on rahaa, niin ostamalla se tuote tai tavara, jota kadehtii.
Tässä tullaankin siihen, että pystymmekö? Olen kuullut opettajilta, joita ystäväpiirissäni on monta, että jo ala-asteella ja varsinkin yläasteella lapsille ostetaan mitä hienompia kännyköitä ja samalla unohdetaan se kylmä totuus, että kaikilla vain ei ole siihen varaa.
Tällainen vanhempien käytös saattaa johtaa kenties koulukiusaamiseenkin. Kännykän tai muun merkkituotteen omistaja on tietysti ylpeä uudesta kännystään tai tavarastaan ja saa osakseen ilman muuta ihailua. Mutta ne, joiden vanhemmilla ei ole varaa ostaa lapselleen lähes tonnin kännykkää, jäävät varjoon. Lasten käytös jo tuossa iässä voi olla toiselle lapselle todella kauhea paikka ja vanhemmat eivät ymmärrä, minkä karhunpalveluksen he lapselleen tuossa tekevät.
Itse en ole koskaan ollut minkäänlainen merkki-ihminen. Tai miten asian nyt ilmaisisi.
Helposti ihmiset luokitellaan Marimekko-tai Artek-ihmisiksi. Hienoja tuotteita molemmat, joskin hintavampia kuin muut, mutta varmaankin laadukkaita.
Minä ostan paljon vaatteita kirppikseltä, eikä sen kertominen hävetä minua yhtään. Tänäänkin ostin 20€:lla aivan ihanan laukun kirpparilta ja olen siitä niin onnellinen. Tärkein asia on se, että olen itse tyytyväinen ostoksiini ja valintoihini.
Mutta jos palaamme tuohon munatuoliin vielä, niin vaikka minulla olisi varaa kolmeenkin munatuoliin, en ostaisi koskaan sellaisia, vaan matkustelisin ympäri maailmaa. Jokainen tyylillään, mutta palataan sinne alkulähteille. Kuinkahan monta munatuolia Vepsäläinen tai kuka tahansa huonekalukauppias myy kuukaudessa? Enpä usko, että kovinkaan monta.
Minusta sen mainoksen julkaiseminen oli todellinen negatiivinen jytky eiliselle päivälle. Seuraavalla sivulla sitten jo kerrottiin, kuinka Kelaa huijataan vuosittain. Jopa tervejärkiset ihmiset sortuvat vippaskonsteihin, kun sitä rahaa ei tule mistään, niin silloin sitä ei tule, ja ilman rahaa ei pysty elämään. That`s it!
Minä olen tyytyväinen elämääni, palkkaani ja kaikkeen muuhunkin. Itse en yksin pysty tekemään isoja päätöksiä, ne ovat muiden käsissä, mutta pienillä ja hyvillä teoillani yritän ainakin muuttaa maailmaa hiukan paremmaksi kuin mitä uutiset antavat ymmärtää ja mikä valitettavasti on silkkaa totuutta.
Mutta, ei pilata tätäkään viikkoa murehtimalla näitä, otetaan rennosti ja odotellaan kesää. Nautitaan auringosta ja lämmöstä.
Oikein onnistuvaa viikkoa kaikille teille!
Paula
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti