Eilen luonani käväisi ystäväni vuosikymmenten takaa ja istuskelimme kaksin noin tunnin ja vaihdoimme kuulumisia. Vain omia ja perheidemme kuulumisia, emme kenenkään muiden.
Kun kuulumiset oli vaihdettu niin aloimme pohtia sanaa Ystävyys. Mitä se on. Molemmat tulimme aivan samaan lopputulokseen, että meillä kummallakin on erittäin laaja ystäväpiiri, mutta ne Ystävät, joille voi kertoa ihan kaiken, ovat todella vähissä.
Juuri näin. Sanonta kuulostaa yhtäkkiä köyhyydeltä, mutta onhan kuitenkin suurta rikkautta kun omaa laajan ystäväpiirin.
Hänen lähtönsä jälkeen jäin pohtimaan tuota ystävyyttä koko illaksi. Minulla ja miehelläni on todella paljon ystäviä ympäri tätä maata ja muillakin mailla. Toisten kanssa ollaan tekemisissä enemmän ja toisten kanssa vähemmän. Kun tuo työ tuntuu nykypäivänä vievän kaikilta kaiken energian, niin niinä harvoina vapaahetkinä me haluamme kuitenkin olla ihan kotona ja rentoutua.
Mutta on myös hetkiä, jolloin hyvien ystävien seura piristää todella paljon. Jää unohtumattomia muistoja ja yhteisiä kokemuksia.
Mutta mitä sinulle ja minulle tuo ystävyys merkitsee? On monia kauniita lauseita kuvaamaan ystävyyttä, mutta itse väitän, että todellisen ystävän olen oppinut tuntemaan vasta viimeisen vuosikymmenen aikana.
Kun kerron hänelle jonkin salaisuuden, niin voinko olla varma, ettei sitä viikon kuluttua tiedä suurena salaisuutena muutama hänenkin ystävänsä.
Myönnän, että olen itse syyllistynyt aikanani juoruiluun ja se on aivan kauhea tapa tai sanoisinko jo luonnevika. Mutta kun elämä on opettanut minut kulkemaan hitaammin niin se on opettanut minulle myös sen, mitä kerron ja kenelle kerron. Todelliselle ystävälle voin kertoa heti, muille ystäville joskus aikanaan tai en koskaan. Hehän saavat tietonsa kuitenkin aina muuta kautta.
Ikävin sanonta on:hei yks juttu, kunhan et kerro sitten kenellekään....se tarkoittaa mielestäni sitä, että asia on kerrottu jo monelle minua ennen. Tai jokin palava halu ihmisessä haluaa jakaa tämän-aina yleensä ikävän asian-heti toisen kanssa.
Miksi ne ikävät asia pitää aina jakaa, miksi?
Itse koetan käyttää metodia, että minkä sanon selän takana, niin niistä sanoista olen vastuussa myös kasvokkain. Olen itse vastuussa omista sanostani, samoin kuin teoistanikin. Vain minä itse.
Oikea ystävä on henkilö, jonka kanssa tunnet viihtyväsi jokaisena hetkenä ja jolle voit esimerkiksi soittaa milloin vain. Oikea ystävyys ei tunne rajoja tai sillä ei ole rajoja, sen vain tuntee sydämessään. Kuten sanotaan "sen oikean" löytymisestä, niin se seuraava aste alaspäin eli hyvä ystävä löytyy samalla tavalla. Se on sielujen sympatiaa ja mielten empatiaa.
Ystävyys on suuri lahja. Mutta kuten lahjoja annetaan ja otetaan vastaan, niin samoin käy ystävien kanssa. Jotkut vain liukuvat elämääsi hiljalleen ja toiset taas liukuvat elämästäsi pois, jättämättä sen suurempia kaipausjälkiä, sillä silloin se ei ole ystävyyttä ollutkaan.
Todelliset ystävät eivät lähde elämästäsi koskaan pois, vaikka et näkisi heitä vuosikausiin.
Minulla on oikeastaan yksi Ystävä ykkösenä ja vielä 45 vuoden takaa. Emme näe toisiamme kenties vuoteen livenä, vaikka asumme samoilla seuduilla, mutta tapahtui meidän kumman tahansa elämässä jotain merkittävää, niin aina soitamme toisillemme ensimmäisenä. Välillämme on näkymätön lanka, joka ei varmasti katkea koskaan. Tärkeintä tässäkin suhteessa on ollut molemminpuolinen luottamus aina.
Parhaat ystäväni minulla ovat kuitenkin omassa perheessäni. Mieheni, lapseni ja heidän aviopuolisonsa. Heidän tukensa ja luottamuksensa on minulle kaikki kaikessa ja joskus jo tässä iässä pelkään aikaa, jolloin minun pitäisi luopua heistä.
Mutta koetan olla onnellinen niin heidän kuin teidänkin kanssa juuri tässä ja nyt. Tätä aikaa kun meille ei ole annettu yhtään enempää kuin mitä on alunperin tarkoitettu ja tähän loppuun sopii se hyvä pohojalaanen sanonta, jota olen käyttänyt ennenkin:
Elä jokaanen päivä niinkun se olis viimoonen, koska jonain päivänä oot ihan oikias!
Mukavaa viikonloppua kaikille!
Paula
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti