Olimme paljon ennen Joulua antaneet lapsillemme tietyn summan rahaa, jotta he saisivat uusiin koteihinsa ostaa, mitä haluaisivat. Tai käyttää sen juuri siihen, mihin haluaisivat. Lapsenlapsia tietysti muistimme monilla lahjapaketeilla, eihän Joulua ilman lastenlasten repivää ilonhuutoa paketteja avatessa korvaa mikään muu.
Olen elämässäni luopunut monesta stressaavasta asiasta, kuten Joulun valmistelusta. Tein laatikot perinteisesti pakastimeen jo marraskuussa. Sinappisilakat ovat myös ne, mitä en suostu ostamaan valmiina laatikoiden ohella. Kaiken muun ostan.
En pesettänyt mattoja, en tehnyt suursiivousta, koska olen pitkin syksyä siivonnut kotini sellaiseksi, että puhtauden vuoksi kuka tahansa saa tulla meille milloin tahansa ja minun ei tarvitse selitellä, josko meillä ei olisi siistiä.
Jouduin jopa ihmettelemään, miksi minulla ei ollut mitään painetta tulevasta vuoden suurimmasta juhlasta. En käynyt lähimmässä, isommassa kaupungissa ostoksilla kuin yhden kerran ja siltä reissulta matkaani tarttui vain vaatteita lapsenlapsille ja jouluinen pöytäliina.
Olimme sopineet jo hyvissä ajoin, että jokainen valitsee paikkansa, missä haluaa olla aattona ja muina pyhinä. Meillä ei ollut mitään pakottavaa kaavaa.
Aatonaaton olimme mieheni kanssa kaksin. Söimme hyvän lounaan yhdessä, ilman mitään kiirettä. Meillä oli todella mukavaa ja hauskaa yhdessä, vain kaksin.
Illaksi menimme nuoremman lapsemme luo katsomaan lapsenlapsia ja Joulupukkia. Ensin nautimme hyvät joulukahvit hyvässä seurassa ja ilta huipentui lastenlasten iloon kun Joulupukki tuli heillekin lahjoineen.
Illan hämyssä ajelimme kotiin ihaillen jouluvaloja.
Saman iltana katoin pöydän valmiiksi seuraavan päivän jouluruokailua varten. Nukkumaan menin rauhallisin mielin ja kiittäen menneestä päivästä.
Joulupäivällisen söimme sitten isolla porukalla, mukana niin vanhat kuin nuoretkin.
Sinä hetkenä tunsin, mitä on Joulurauha.
Se on varmuus ja kiitollisuus siitä, että elämäsi kaikki hyvä ja ansaitsemasi on nyt ja tässä. Saman pöydän ääressä.
Se on sanaton rauha sydämessä. Juuri näin kaikki on tarkoitettu menevänkin. Ei kiirettä, vain hymyileviä kasvoja, iloa, naurua ja huumoria.
Ei huolta eikä murhetta siitä, mitä huominen voisi tuoda tullessaan, eikä nimenomaan, mitä negatiivista se voisi tuoda. Ainoastaan hyviä ajatuksia ja sanoja.
Tuo hetki sai minut tuntemaan, että tämä Joulu on yksi elämäni parhaimmista Jouluista. En vaatinut siltä mitään, mutta sain todella paljon. Muistoja, jotka elävät sydämessäni elämäni loppuun asti. Niitä, joita kukaan ei koskaan ota pois eikä himmennä niiden muistoa.
Himmeänä ajatuksena ovat 10 vuoden takaiset Joulut, jolloin toisessa ammatissani perheemme elintarvikeliikkeessä kaaduimme aattona suurinpiirtein ruokapöydästä sänkyyn tehtyämme sitä ennen 3 viikkoa 12-tuntisia työpäiviä hankkiaksemme toisille jouluruuat. Sekin oli upeaa aikaa, mutta en enää haikaile sen työn vaan niiden lukemattomien ystävyyssuhteiden perään, joita solmittiin kaupan tiskin molemmin puolin.Mutta ne suhteet eivät ole hävinneet minnekään. Nyt ne vain kävelevät vastaan samassa kaupassa, josta itsekin teemme ruokaostoksemme. Niistäkin saan voimaa tänään.
Olen kauan hakenut sisältöä sanalle Joulurauha ja nyt sain siihen vastauksen. Siitä olen kiitollinen läheisilleni ja kaikille Ystävilleni tätä lukiessanne.
Kukaan ei tee onnea yksin, siihen tarvitaan ainakin toinen. Jokainen meistä tarvitsee sen oman tukiverkostonsa, olkoon se sitten yksi ihminen tai isompi määrä läheisiä.
Tänä Jouluna olen ajatellut myös, kuinka ystäväpiirissäni on tänä vuonna liian monta läheisensä menettänyttä. Olen ajatuksissani ollut myös heidän kanssaan.
Toivon teille jokaiselle voimia jaksaa ja jatkaa tästä eteenpäin kiitollisin mielin.
Yksi Joulu on kohta takana ja uusia on toivottavasti odottamassa monta. Älkää unohtako antaa niitä lahjoja rakkaillenne myös muina vuodenpäivinä kuin Jouluaattona, sillä pienillä asioilla teemme elämästämme juuri sellaisen, millainen sen kuuluu olla.
Oikein Hyvää Uutta Vuotta ja palaillaan kirjoitellen ensi vuonna.
Paula
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti