Nyt kun lehdet, mainokset ja lööpit huutavat kilojen karistusta, niin laitanpa tänne postauksen painonpudotuksestani.
Vanha ja todellakin paikkansa pitävä sanontahan on, että eivät kilot kerry Joulun ja Uuden vuoden välillä vaan Uuden vuoden ja Joulun välillä ja se on todistettavasti oikeassa olemista.
Minä olen aina ollut sokerihiiri. Muistan kun tyttäreni sanoi joskus kun vetelin Vihreitä kuulia pienen paketin kylläkin kerralla, että ei tuo voi olla normaalia. Eikä se ollutkaan.
Olen aina ollut se eväiden kantaja töissä, ruokasalin tarjontaa en käyttänyt hyväksi koskaan, sillä ajattelin, että ruoka lihottaa.
Olen elämässäni pudottanut varmaan 3 kertaa noin 20 kg ja sainpa yhdeltä tutulta kommentin, että sinähän olet sellainen jojo-laihduttaja! No, sitä en myönnä olevani, koska ikääkin napsahti juuri täydet 6 vuosikymmentä. Mutta sokeririippuvainen olen ollut.
Vuoden 2014 marraskussa en tehnyt minkäänlaista kovaa päätöstä, vaan uskoin siihen elämäntaparemonttiin ja vähensin ensinnäkin ateriamääriäni. Niitähän kertyi päivälle monta, koska en syönyt kunnon ruokaa, vaan välipaloja:jugurttia, leipää, kahvia ja ajattelin, että kun syön vaan vähän, niin kyllähän se paino putoaa.Innokkaana leipurina kaikki kakunloput menivät tietysti omiin suihin vieraiden lähdettyä.
Aloin syödä kunnon aterian kerran päivässä, veden juontia lisäsin viisinkertaiseksi vähintään ja ajattelin, että katsotaan nyt mihin tämä johtaa.
Jouluna söin kaikkea. Ruokaa, kakkuja, pipareita, mutta kohtuudella. Joulukin meni hienosti. En tuntenut kertaakaan ähkyä oloa.
Sitten menin vaakaan ja vaaka näytti kuukaudessa melkein 5 kg painon alenemisen. Jihuu!!!!!!!!
Vuoden alussa aloitin uuden työn, jossa söin kunnon aterian kerran päivässä. En ole koskaan ollut salaattien ystävä, joten minun salaattini olivat fetajuusto, suolakurkku ja punajuurensiivut.
Illalla söin yhden jugurtin, banaanin tai muita hedelmiä ja pari siivua näkkileipää. Vettä join joka välissä.
Helmikuussa huomasin, että painoni oli tipahtanut melkein 10 kg. Siis neljässä kuukaudessa-ei mitenkään liian suuri määrä.
Elimistöni ei huutanut enää sokeria ja huonoja hiilareita vaan minulla ei kertakaikkiaan ollut nälkä. Huippujuttu oli kun pystyin laittamaan pöydälle maljaan karkkeja, ottamatta siitä itse joka kerran ohikulkiessani yhtä karkkia. Kahvin ja pullan sijaan otin kahvin oheen smoothien. Hei, tämähän on kivaa!
Koska sairastan selkärankareumaa ja nivelpsoriasista, niin niveleni alkoivat kiittää minua. Oli helpompaa päästä polvilleen ja varsinkin ylös polviasennosta. Elämä alkoi tuntua todella kevyeltä. Syksyyn mennessä tavoitin tuon 20 kg painonpudotuksen eli miettikääpä lattialle ladottua 40 voipakettia. On siinä rasvaa kerrakseen. Sen verran olin kevyempi.
Elämäntaparemonttini on pysynyt ennallaan ja voin hyvin. Vaatekaupassa vaan en osaa mennä sinne omalle osastolleni vielä vaan löydän vielä itseni mustien, peittävien kaapujen luota.
Elämä on nyt kevyttä ja helppoa, painoni suhteen. Huomenna tapaan reumalääkärini 2 vuoden tauon jälkeen ja odotan kohtaamista innolla. Hän sanoi viimeksi, että hän muistaa sellaisen kivan, hoikan tytön, mutta missäs se tyttö nyt on....arvatkaapa vain, osuiko tuo ihana mieslääkäri arkaan paikkaan silloin.
Mutta sen kummemmin selittelemättä voin VANNOA teille jokaiselle, että tekin onnistutte. Kunhan teette kuin minä. Älkää selitelkö turhia juttuja, että minä en laihdu, kun on sitä ja tuota. Onhan tietysti sairauksia, joissa paino ei putoa helposti, enkä tuomitse millään tavalla ketään tässä. Ainoa toiveeni on jakaa tsemppiä muille, että tekin onnistuisitte saamaan sen lopputuloksen, joista moni vain on haaveillut.
Nauttikaa elämästä. Syökää ja juokaa, mutta muistakaa, että todellisia juhlapäiviä eivät elämässä ole kaikki arkipäivät, jolloin voit syödä ihan mitä vain ja kuinka paljon vain. Minulla on herkkupäiviä nyt ja aina. Syön ihan kaikkea, mutta kohtuudella.
Nauttikaa elämästä ja ottakaa jokaisesta päivästä kuitenkin irti se paras mahdollinen.
Luin juuri tämän vanhan viisauden, mutta muunneltuna.
Elä jokainen päiväsi niinkuin se olisi viimeisesi, sillä jonakin päivänä olet oikeassa!
Halauksin Paula
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti